maanantai 2. syyskuuta 2013

30. elokuuta 2013

Viimeinkin Laptevinmerellä

76° 54,745' N, 111° 31,401' E


Heräsimme yöllä noin klo 2, kun vene alkoi keinua rajusti, ja keulasta
kuului ankkuriketjun kolinaa. Tuuli oli noussut lounaasta aikaisemmin ja
voimakkaampana kuin oli ennustettu, jos koska olimme matalassa noin neljän
metrin vedessä, aallokko oli terävää. Joten kuppi kahvia, vaatteet päälle
ja menoksi. Vasta ryhtyessämme nostamaan ankkuria havaitsimme, että
käyttämämme ankkuriketjun joustoköysi oli katkennut, ja ankkuri oli pelkän
vinssin varassa. Siinä siis syy kolinaan!



Muutaman päivän itäinen ja edellisen päivän eteläinen tuuli olivat
puhaltaneet aikaisemmin yrittämältämme reitiltä lähes kaikki jäät pois.
Purjehdimme alueen läpi ja jatkoimme ensin koilliseen nähdäksemme, miltä
Laptevinmeren jäätilanne näytti. Pekka halusi välttämättä yrittää rannan
tuntumasta, koska siellä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon jäitä, ja
näin teimmekin. Saavuttuamme Samuilan saaren ja mantereen väliseen
kapeikkoon, jäät kuitenkin tukkivat väylän. Nyt lähdimme seuraamaan Riitan
ehdottamaa reittiä pohjoiskautta saarten ympäri. Saaren pohjoisreuna oli
lähes vapaa jäästä, mutta itä- ja eteläpuolella oli useita varsin tiheitä
jäävirtoja. Menimme niin pitkälle pohjoiseen, että löysimme sieltä
läpikuljettavan reitin. 



Kuvittelimme jo muutaman kerran, että tämä oli se
vihonviimeinen jäävyöhyke, mutta vasta noin kello 3 iltapäivällä saatoimme
todeta, että jäät olivat vihdoinkin takanamme. Kuitenkin vielä parin
tunnin päästä näimme neljä jäävuorta rannan tuntumassa kaukana lännessä ja
yhden ”bergy bitin” meistä itään. Jatkamme siis jäävahdissa oloa tästä
eteenpäinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti