torstai 29. elokuuta 2013

28. elokuuta 2013


Ankkurissa
77° 32,401'N, 105° 37,480' E

Saimme 24. päivä sähköpostitse viimeisimmän jääkartan, joka näytti väylän
avautuneen niin paljon, että päätimme jatkaa pysähtymättä kohti Vilkitski
Straitia. Matka jatkui nyt moottoroiden saariston läpi. Vain yhdellä
saarella näimme seitsemän karibua, mutta ei muuta elämää. Tultuamme
saaristosta saimme hiukan tuulta, jälleen vastaista. Nostimme purjeita ja
lähdimme tiukkaan luoviin pohjoista kohti, kunnes illalla kohtasimme jäitä
ja jouduimme kääntymään takaisin kaakkoon jääkarttojenkin mukaan avoimeen
veteen. Jatkoimme kohti Nordenskjöldin saaristoa. Jäitä ei juurikaan
tarvinnut väistellä, kun kuljimme rannan suuntaisesti. Ulompana jäitä oli
kyllä näkyvissä.


Saavuimme Ostrova Nansenan (Ostrov = saari) ja sen pohjoispuolella olevan
Ostrov Pradvy Polar Station saaren kohdalle. Saarten väli oli jäiden
tukkima, mutta ulkopuolelta pääsimme ohittamaan saaret. Sää ja jäätilanne
olivat niin hyviä, että Pekka pääsi nukkumaan ensin ja sitten Riitta.
Olimme suunnitelleet reitin varsinaisen väylän eteläpuolelta läheltä
rantaa kuvitellen, että siellä olisi vähemmän jäitä, mutta niin ei
ollutkaan. Tulimme läpäisemättömään jääkenttään, ja Riitta oli herätettävä
kesken unien tähystämään. 


Löysimme vihdoin reitin Pliznetsyn saariryhmän
väleistä ja pääsimme jatkamaan suhteellisen vapaasti kohti Oskar
Peninsulaa. Niemeä lähestyessämme jäät kuitenkin lisääntyivät, ja
ajoittain näytti siltä, ettei sieltä voi päästä läpi. Etenimme kuitenkin
hiljalleen rannan tuntumassa. Kun selvisi, etteivät jäät tästä enää
lisäänny, pysähdyimme jäälautan reunaan lounaalle. Lounaan jälkeen
jatkoimme kurvailua ja  muutaman tunnin kuluttua pääsimmekin lähes
jäättömään veteen.


Etenimme Vilkitski Straitia kohti rannan tuntumassa. Näimme jäätä muutaman
mailin päässä ulkopuolella, mutta reitillämme oli vain muutamia
jäälauttoja. Ostrov Pervomarskiyn saaren ympäristössä oli jäätä, mutta
pääsimme kiertämään sen helposti. Seuraavan saaren ja mantereen välistä
olisi syvyyden puolesta päässyt purjehtimaan, mutta se oli yhtenäisessä
jäässä, joka ilmeisesti sulaa paikalleen jos ehtii. Kiersimme siis jäät
taas ulkokautta.


Kun saavuimme Vega Pointin kohdalle, olimme niin paksussa sumussa, ettemme
nähneet rantaa lainkaan. Jatkoimme Vilkiski Straittia pitkin kuvitellen,
että voisimme pysähtyä joksikin aikaa Cape Chelyutskinin lähellä olevaan
ankkuripaikkaan. Lähestyessämme lahtea havaitsimme rannan puolella
matalaan ajautuneita jäävuoria, jotka muodostivat yhtenäisen korkean
seinämän meidän ja rannan väliin. Jonkin matkan päässä ne estivät
etenemisemme myös itään. 


Tuuli alkoi nousta ja puhalsi pian 25 solmun
voimalla idästä. Aallokko ja virtaus olivat vastakkain, voimakas maininki
liikutti jäämassaa ylös alas, ja sumu haittasi näkyvyyttä. Tunnelma oli
kuin tieteiselokuvasta. On helppo arvata, että jatkoimme välittömästi
matkaa. Koska emme päässeet ankkurilahteemme, emmekä voineet edetä itään,
suuntasimme keulan kohti ainoaa kohtalaisen auki olevaa ilmansuuntaa eli
pohjoista.


Päästyämme niemen ohi alkoi keli hiukan helpottaa ja saimme purjeista
hiukan tukea ja lisää nopeuttakin. Kuuden tunnin luovimisen jälkeen keli
oli parantunut niin paljon, että pystyimme pysähtymään piihin pariksi
tunniksi. Ruokailimme ja Pekka otti tunnin unet.
Jatkoimme kohti Laptevin merta 20 solmun vastaiseen tuuleen Riitan
nukkuessa. Runsaan tunnin kuluttua saavuimme Taymyrin niemen keräämiin
jäihin. Pekka yritti epätoivoisesti löytää reittiä ulos jäämassasta siinä
kuitenkaan onnistumatta.
 

Vaihtoehtoina oli joko yrittää kiertää jääkenttä
pohjoisen kautta tai jäädä odottamaan. Tuuliennusteen mukaan oli
odotettavissa itäistä kaksi-kolme päivää, mikä ei helpottaisi tilannetta.
Päätimme näin ollen mennä ankkuriin odottamaan aikaa parempaa.
Ankkuripaikkamme, Amundsenin mukaan nimetty lahti, on erinomaisen
suojainen itätuulella ja hiekkapohjassa noin neljän metrin syvyisessä
vedessä ankkurin pito on erittäin hyvä.


Esko Pettay Meriaura Oy.stä on lähettänyt meille jääkarttoja kiitettävällä
ripeydellä. Siitä suurkiitos! Olosuhteet muuttuvat täällä hyvin nopeasti.
Tuuli- ja jäätietojen perusteella näyttää siltä, että voisimme lähteä
yrittämään uudelleen pääsyä Laptevin merelle 29. tai 30. päivä.
Polttoainetankit ovat nyt täynnä ja kannen jerrykannut tyhjiä. Pyykit on
pesty, ja uutta vettä on tehty vesikoneella sadan litran verran. Olemme
siis valmiina lähtöön heti, kun jäät vain sallivat sen!

1 kommentti:

  1. Hei,

    Jotenkin minusta tuntuu, että matka Gibraltarilta Kyprokselle olisi ehkä vähän helpompi, eikä myöskään aiheuttaisi täällä kovalla maalla ylimääräisiä vatsaväänteitä:)

    AnttiR

    VastaaPoista