perjantai 20. syyskuuta 2013

15. syyskuuta 2013


Pevek
69° 42,326' N, 170° 15,792' E

Viimeisestä vuorokaudesta ennen Pevekiä muodostui suorastaan
ikimuistoinen. Tuuli oli  sivuvastaista pohjoisesta, ilma nollan
tietämissä, ja ajoittain oli sankkaa sumua. Sumu jäätyi yön aikana
paksuksi kerrokseksi rikiin, suojaverkkoon, köysiin jne. Myös
tuulimittarin nopeus- ja tuulikulma-anturit menivät umpijäähän. Tuuli oli
näytön mukaan 0,0 solmua 45 astetta paapuurista. 


Kun ilma päivän aikana lämpeni, jäitä alkoi putoilla mastosta ja vanteista kannelle melkoisella
ryminällä. Kannelle ei ollut mitään asiaa, vaikka olisihan karvalakki
pehmentänyt jonkin verran iskuja. Jäätä oli niin paljon, että viimeiset
tulivat alas vasta Pevekissä.



Kahdesta Webastostamme molemmat lopettivat toimintansa ennen Pevekiin
tuloa. Pekka vaihtoi osia Webastosta toiseen purkaen ja kooten niitä
vuorotellen. Lopulta kävi selväksi, että toisesta ei enää tullut kalua
niillä varaosilla, joita meillä on mukanamme, mutta kahdesta oli
mahdollista rakentaa yksi toimiva. Meillä näyttää olevan Webasto-ongelmia
useamman kerran vuodessa, sillä lähtömme Portugalista viivästyi lähes
parilla viikolla Webaston Iberian toimipisteen hitaan ja toistuvasti
väärien varaosien toimituksen vuoksi. 


Valitusviestistämme huolimatta Webasto ei ole reagoinut mitenkään asiaan. Oikeaa varaosaa ei lopultakaan
toimitettu, mutta maksu kyllä kelpasi, vaikka niinhän se on aina. Ostimme
Suomessa ollessamme hehkutulppia varalle, mutta niistä ei nyt ollut apua,
sillä tällä kertaa olivat suuttimet tukossa eikä toisen tuuletin toiminut.
Poltin on rakennettu niin, ettei sitä periaatteessa voi korjata, mutta
mihinpä ei insinööri kykenisi.



Lähestyessämme Pevekiä näimme ensimmäisen Siperian rannikolla toimivan
majakan valon. Ankkuroimme yön pimeydessä Pevekin lahteen, josta
siirryimme aamulla kaupalliseen satamaan. Huhuiltuamme aikamme port
controllia, meille osoitettiin paikka uponneen proomun kyljestä
satamahinaajan takaa. Proomun kansi on sopivasti puoli metriä pinnan
yläpuolella ja sopii näin hyvin pienempien alusten laituriksi.
Saatuamme köydet kiinni, paikalle saapuivat sekä satamamestari että
passintarkastaja ja heidän mukanaan pari luotsia pelkästä uteliaisuudesta.
Papereita kopioitiin ja leimoja lyötiin tavalliseen tapaan, ja niin olimme
virallisesti Pevekissä. Kerrottuamme, että tarvitsemme sekä polttoainetta
että vettä, asia järjestyi vielä samana iltana avuliaan satamamestarin
toimesta.



Olemme suljetussa, vilkkaasti toimivassa satamassa ja kesti hetken ennen
kuin keksimme keinon päästä ulos alueelta. Muutaman harharetken jälkeen
löysimme lopulta kysymällä toimistorakennuksen päädystä oven, josta pääsi
vartijan tiskin ohi pyöröportin kautta ulos ja tietysti myös sisään. On
hyvä tietää, että olemme turvallisessa paikassa. Kävimme tutustumassa
kaupunkiin, joka osoittautui tähän mennessä näkemistämme Koillisväylän
asutustaajamista elävimmäksi ja siisteimmäksi. On toki täälläkin paljon
hylättyjä kerrostaloja, onhan kaupungin asukasmäärä pudonnut runsaasta
3000 vajaaseen 1500, mutta muualla aistimaamme romahduksen tunnelmaa ei
täällä ole havaittavissa.


Kaupunkikierroksemme aikana löysimme muun muassa kirjaston ja museon sekä
useita ruokakauppoja, mutta missään ei ollut myytävänä perunoita, kaalia
tms. Vihanneskauppa löytyy toivottavasti myöhemmin. Tarpeemme eivät ole
kummoiset, sillä matkaa Provideniaan on alle viikko ja sieltä Alaskaan
toinen mokoma. Kiitos Suomen Royal Caninin laivakoira Lattelle ei tarvitse
ostaa ruokaa ennen kuin ensi vuonna Alaskassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti