24. syyskuuta 2013

Koillisväylä takana!

Ylitimme Napapiirin tänään 24.9.2013 klo 06.45 UTC (18.45 paikallista

aikaa) paikassa 66° 33,000' N, 170° 34,307' W. Sää on suotuisa, tuuli 8

solmua lännestä, ilma ja vesi + 1° C. Näimme päivällä rannan tuntumassa

runsaasti ryhävalaita, ensimmäiset valaat sitten Barentsinmeren, aivan

veneen vieressä mursuja, ja retken ensimmäisen lunnin. Eli ympäristö sen

kuin paranee!

Vaikka edessämme on vielä noin 800 mailia Dutch Harboriin, sieltä 550

mailia Kodiakiin, josta edelleen 140 mailia Sewardiin,

talvehtimissatamaamme, nyt on aika kohottaa malja jos toinenkin

Koillisväylän jälkeiselle elämälle, Kippis!

23. syyskuuta 2013

Tsuktsimerellä

68° 43,032' N, 178° 19,590' W

Tuuli kääntyi lopulta ja heikkeni. Nostimme ankkurin 21.9. klo 14

paikallista aikaa, jolloin tuuli oli pohjoiskoillisesta 18 solmua.

Purjehdittuamme tunnin verran ulos, pääsimme mukavasti suuntaamaan itään

yhdellä halssilla, kun tuuli oli kääntymässä edelleen hitaasti länteen.

Pohjoistuulen mukana tuli pikku pakkasta ja lumisadetta silloin tällöin,

mutta se ei haitannut menoamme. Linnut ovat ilmeisesti myös pikku hiljaa

lähdössä, ja niitä kerääntyy kaikkialla suuriksi lautoiksi. Näimme

ensimmäisen niemennokan ympäristössä myös runsaasti hylkeitä, jotka toisin

kuin me ja linnut, jäävät odottamaan jäiden tuloa.

Tuuli nousi seuraavan vuorokauden aikana melkoisesti, jopa 35-40 solmuun,

mutta onneksi lännestä. Pelkällä rullatulla genoalla saimme noin 8 solmun

nopeuden, ja taitoimme vuorokauden aikana 159 mailia. Tuuli on nyt

hiljalleen heikentynyt noin 25 solmuun, mutta olomme tekee epämukavaksi

luoteesta tuleva vanha aalto, joka vääntää venettä ilkeästi. Ilman

lämpötila on -1,5° C ja merivesi -2° C, ja kannella on ohut kerros lunta

ja jäätä. Näkyvyys on hyvä, ja voimme ihailla styyrpuurin puolella

kohoavia Siperian lumipeitteisiä vuoria.

Olemme nyt vihdoin saapuneet läntiselle pallonpuoliskolle. Päivämääräraja

on kuitenkin vasta Beringinsalmessa, joten Venäjällä olemme UTC +12 tuntia

paikallisajassa. Matkaa Beringinsalmeen on vielä noin kaksi vuorokautta ja

siitä runsas vuorokausi Provideniaan. Sitä ennen tulemme kuitenkin

jättämään hyvästit Koillisväylälle!

20. syyskuuta 2013

Ankkurissa

70° 04,726' N, 170° 33,912' E

Pekka oli vaihtamassa polttoainesuodattimia 15. syyskuuta, kun

satamamestari tuli kertomaan, että vielä tänään nousee 15-20 m/s itätuuli,

ja meidän pitäisi siirtyä välittömästi laiturin toisella puolella olevan

pienen laiva ulkosivulle suojaan. Riitta oli tällöin kirjastossa, mutta

saapui soiton saatuaan nopeasti paikalle. Pääsimme siirtymään ongelmitta

laivan kylkeen, minkä jälkeen tuuli nousi vajaan puolen tunnin kuluessa

lukemiin 20 m/s, korkeimmat lukemat olivat 25 m/s.

Varhain keskiviikkoaamuna tuuli oli lähes olematonta, ja aurinko paistoi

siniseltä taivaalta. Päätimme lähteä katsomaan, miltä sää näytti ulkona

Itä-Siperian merellä, mutta koska tuuliennuste oli edelleen sama eli 20

m/s idästä, olimme jo etukäteen katsoneet sopivan ankkuripaikan, josta

voisimme pahimmassa tapauksessa hakea suojaa tuulilta.

Irrotettuamme köydet huomasimme, että vene ei liiku mihinkään. Syynä oli

se, että makasimme kiinni pohjassa, minkä myös kaiku vahvisti. Yritimme

ensin päästä irti pakilla, mutta siitä huolimatta, että potkurivirta söi

mutaa altamme, emme edelleenkään liikkuneet mihinkään. Kiinnitimme lopulta

köyden viereisen laivan pollariin ja vinssasimme itsemme irti mudasta.

Tuuli loisti poissaolollaan lähes viimeiseen niemennokkaan, noin 25 mailia

pohjoiseen olevaan Mys Shelagskiyyn saakka. Heti päästyämme niemen nokan

ohi, tuuli nousi yli 20 m/s lukemiin idästä. Käännyimme ympäri ja menimme

muutaman mailin päähän Buhta Shelagskayan lahden pohjukkaan, jonne

ankkuroimme kovassa puuskaisessa tuulessa kahdeksan metrin syvyyteen.Tuuli

puhalsi korkean niemen yli täydellä voimalla ja puuskaisena, ja meri oli

rannasta asti kuohupäillä.

Tuuli pysyttelee nyt 15 – 25 m/s välillä. Puuskat heittelevät venettämme

puolelta toiselle ja irrottavat veden sumuna meren pinnasta. Ankkuri

onneksi pitää. Tuuligeneraattori sen sijaan ulvoo suurimman osan aikaa

jäähdyttäen itseään, eikä lataa kuin hetkittäin. Tuulen pitäisi hellittää

päivän mittaan, heikentyä huomenna edelleen ja kääntyä hiljalleen

pohjoisen suuntaan. Seuraamme tilannetta aitiopaikalta

15. syyskuuta 2013

Pevek

69° 42,326' N, 170° 15,792' E

Viimeisestä vuorokaudesta ennen Pevekiä muodostui suorastaan

ikimuistoinen. Tuuli oli  sivuvastaista pohjoisesta, ilma nollan

tietämissä, ja ajoittain oli sankkaa sumua. Sumu jäätyi yön aikana

paksuksi kerrokseksi rikiin, suojaverkkoon, köysiin jne. Myös

tuulimittarin nopeus- ja tuulikulma-anturit menivät umpijäähän. Tuuli oli

näytön mukaan 0,0 solmua 45 astetta paapuurista. 

Kun ilma päivän aikana lämpeni, jäitä alkoi putoilla mastosta ja vanteista kannelle melkoisella

ryminällä. Kannelle ei ollut mitään asiaa, vaikka olisihan karvalakki

pehmentänyt jonkin verran iskuja. Jäätä oli niin paljon, että viimeiset

tulivat alas vasta Pevekissä.

Kahdesta Webastostamme molemmat lopettivat toimintansa ennen Pevekiin

tuloa. Pekka vaihtoi osia Webastosta toiseen purkaen ja kooten niitä

vuorotellen. Lopulta kävi selväksi, että toisesta ei enää tullut kalua

niillä varaosilla, joita meillä on mukanamme, mutta kahdesta oli

mahdollista rakentaa yksi toimiva. Meillä näyttää olevan Webasto-ongelmia

useamman kerran vuodessa, sillä lähtömme Portugalista viivästyi lähes

parilla viikolla Webaston Iberian toimipisteen hitaan ja toistuvasti

väärien varaosien toimituksen vuoksi. 

Valitusviestistämme huolimatta Webasto ei ole reagoinut mitenkään asiaan. Oikeaa varaosaa ei lopultakaan

toimitettu, mutta maksu kyllä kelpasi, vaikka niinhän se on aina. Ostimme

Suomessa ollessamme hehkutulppia varalle, mutta niistä ei nyt ollut apua,

sillä tällä kertaa olivat suuttimet tukossa eikä toisen tuuletin toiminut.

Poltin on rakennettu niin, ettei sitä periaatteessa voi korjata, mutta

mihinpä ei insinööri kykenisi.

Lähestyessämme Pevekiä näimme ensimmäisen Siperian rannikolla toimivan

majakan valon. Ankkuroimme yön pimeydessä Pevekin lahteen, josta

siirryimme aamulla kaupalliseen satamaan. Huhuiltuamme aikamme port

controllia, meille osoitettiin paikka uponneen proomun kyljestä

satamahinaajan takaa. Proomun kansi on sopivasti puoli metriä pinnan

yläpuolella ja sopii näin hyvin pienempien alusten laituriksi.

Saatuamme köydet kiinni, paikalle saapuivat sekä satamamestari että

passintarkastaja ja heidän mukanaan pari luotsia pelkästä uteliaisuudesta.

Papereita kopioitiin ja leimoja lyötiin tavalliseen tapaan, ja niin olimme

virallisesti Pevekissä. Kerrottuamme, että tarvitsemme sekä polttoainetta

että vettä, asia järjestyi vielä samana iltana avuliaan satamamestarin

toimesta.

Olemme suljetussa, vilkkaasti toimivassa satamassa ja kesti hetken ennen

kuin keksimme keinon päästä ulos alueelta. Muutaman harharetken jälkeen

löysimme lopulta kysymällä toimistorakennuksen päädystä oven, josta pääsi

vartijan tiskin ohi pyöröportin kautta ulos ja tietysti myös sisään. On

hyvä tietää, että olemme turvallisessa paikassa. Kävimme tutustumassa

kaupunkiin, joka osoittautui tähän mennessä näkemistämme Koillisväylän

asutustaajamista elävimmäksi ja siisteimmäksi. On toki täälläkin paljon

hylättyjä kerrostaloja, onhan kaupungin asukasmäärä pudonnut runsaasta

3000 vajaaseen 1500, mutta muualla aistimaamme romahduksen tunnelmaa ei

täällä ole havaittavissa.

Kaupunkikierroksemme aikana löysimme muun muassa kirjaston ja museon sekä

useita ruokakauppoja, mutta missään ei ollut myytävänä perunoita, kaalia

tms. Vihanneskauppa löytyy toivottavasti myöhemmin. Tarpeemme eivät ole

kummoiset, sillä matkaa Provideniaan on alle viikko ja sieltä Alaskaan

toinen mokoma. Kiitos Suomen Royal Caninin laivakoira Lattelle ei tarvitse

ostaa ruokaa ennen kuin ensi vuonna Alaskassa!

11. syyskuuta 2013

Itä-Siperian merellä

72° 00,228' N, 154° 07,866' E

Tuuli voimistui pikku hiljaa ja nousi lopulta yli 40 solmuun itäkaakosta.

Ankkuripaikkamme antoi onneksi erinomaisen suojan paitsi tuulta myös

aallokkoa vastaan. Näimme sunnuntaina myrskykeskuksen pilvimuodostelman

kulkevan mantereen puolella rannan suuntaisesti itään. Maanantaina

aamuyöstä tuuli ryhtyi muuttamaan suuntaa ja laski noin 25 solmuun

ennusteiden mukaisesti. Varhain maanantaiaamuna lumihiutaleiden kieppuessa

ympärillämme nostimme ankkurin ja lähdimme jatkamaan viivästynyttä

matkaamme.

Tultuamme Laptevin salmeen tuuli kääntyi riittävästi koilliseen niin, että

pääsimme purjehtimaan kohti itää vaihtamatta halssia. Edetessämme Itä-

Siperian merelle tuuli voimistui ja kääntyi pohjoiseen. Saimme reippaan

nopeuden yli 25 solmun sivutuulessa purjehtiessamme kohti seuraavaa

kohdettamme, noin 880 mailin päässä olevaa Pevekiä. Ensimmäisen

vuorokauden aikana etenimme runsaat 160 mailia.

Tuuli on kääntynyt nyt lähes myötäiseksi ja hiipunut noin 15 solmuun, ja

samalla myös viime päivien terävä, hakkaava aallokko on pienentynyt.

Olemme seuranneet rantaa Evgenin antaman ohjeen mukaisesti välttääksemme

pohjoisempana olevat jäät. Veden lämpötila laski eilen -1 asteeseen, mutta

emme onneksemme ole nähneet lainkaan jäitä. Vaarallisin alue ylettyi 153°

E saakka, mutta sen itäpuolella jääraja on selvästi pohjoisempana. Yöt

alkavat pimetä sitä mukaa kun syksy etenee ja tulemme etelämmäksi. Olemme

rajoittaneet nopeutemme pimeään aikaan noin viiteen solmuun mahdollisten

jäitten takia, mikä tietysti lisää matka-aikaa, mutta pienentää riskejä.

Mikäli nopeus säilyy nykyisessä yli kuudessa solmussa, olemme Pevekissä jo

perjantaina. Tämä olisikin kaikin puolin toivottavaa, sillä alueelle on

odotettavissa 20 m/s tuulia parin päivän sisällä.

6. syyskuuta 2013

Bolsoi Ljahovski

73° 25,163' N, 139° 48,367' E

Yritimme suunnitelman mukaan edetä väyläviivaa Lenan suistoa kohti. Emme

aikoneet poiketa Tiksissä, vaan tarkoituksemme oli seurata rantaa

sopivalla etäisyydellä. Suunnitelmamme eivät vain valitettavasti

toteutuneet. Tuuli kääntyi kaakkoon, jonne meidän piti mennä. Sääennusteen

mukaan olisi ollut mahdollista mennä Uuden-Siperian saarten pohjoisesta

Sannikovan salmesta Itä-Siperian merelle ja kääntää vasta siellä rantaa

kohti. Jatkoimme siis itään yhä kovenevassa kaakkoistuulessa. Saavuimme

reitin matalimmalle alueelle eli noin kahdentoista metrin syvyiseen veteen

32-35 solmun tuulessa, joka nosti terävän aallokon ja teki etenemisen

äärimmäisen hitaaksi ja vaivalloiseksi. Kun lisäksi Itä-Siperian meren

tuuliennuste muuttui kaakkoistuuleksi, katsoimme viisaimmaksi hylätä

Sannikovan salmen käyttö ja pyrkiä kohti rantaa.

Tuulen ennustettiin kevenevän ja kääntyvän itään, jolloin eteneminen

rantaa kohti olisi helpompaa. Päätimme näin ollen jäädä piihin odottamaan

tuulen muutoksia. Pysyimme piissä 18 tuntia, minä aikana tuuli heikkeni

säällisiiin lukemiin ja aallokko laski siedettäväksi. Pääsimme

purjehtimaan lopulta kaikki purjeet ylhäällä ensin kohti Sannikovan

salmea, ja tuulen käännyttyä itäiseksi, pystyimme pitämään eteläisen

kurssin Uuden-Siperian saarten eteläisimmän eli Bolsoi Ljahovskin saaren

läntiseen kärkeen saakka. Pudotimme ankkurin iltayön hämärässä niemen

kärjessä olevaan lahdelmaan noin kuuteen metriin, mutta aamulla aallokon

noustua jouduimme siirtymään lähemmäs rantaa pienen lahdelmamme perukoille

noin neljän metrin syvyiseen, mukavan tasaiseen veteen.

Venäjän vesillä purjehtiessamme meitä on pyydetty raportoimaan

sijaintimme, kurssimme, nopeutemme, tuulen nopeus, ilman ja veden

lämpötila, ilmanpaine, aallonkorkeus, jäätilanne jne. Lähetämme tiedot

päivittäin sähköpostitse Evgenille, joka vuorostaan lähettää meille noin

kerran viikossa jää- ja säätietoja. Saimme Evgeniltä eilen viestin, jonka

mukaan Tiksin kohdalla olisi 8.9. sykloni, jonka takana oleva tuuli 20 –

25 m/s osuisi  tulevalle reitillemme. Suositus oli hakeutua suojaan

ainakin klo 00 UTC – 22 UTC väliseksi ajaksi. Ilmoitimme pysyvämme

ankkurissa siihen saakka, kunnes pahin myräkkä hellittäisi ja tuuli

osoittaisi kääntymisen merkkejä. Tuulikarttojen mukaan näin pitäisi

tapahtua eteläisessä Dimitri Laptevan salmessa sunnuntaina 8.9 klo 18 UTC,

jolloin jatkamme matkaa kohti Pevekiä.

Koska syklonien liikkeisiin ei voi aina luottaa, olemme valmistautuneet

kovaan tuuleen. Kannella kaikki on sidottu hyvin, toinen ankkuri on

rikattu laskuvalmiiksi, ja kaikki polttoaine jerrykannuista on kaadettu

tankkeihin, jotka ovat nyt lähes täynnä.

Ankkuripaikkamme on korkeiden kallioiden takana. Kalliot antavat

kohtuullisen suojan  tuulelta koillisesta etelään. Edessämme on

hiekkaranta ja kallionnokat molemmin puolin sivuilla. Etäisyyttä rantaan

on alle 100 metriä, vettä alla nelisen metriä, ja kettinkiä ulkona 40

metriä. Kaikki tarvittava on tehty, ja jäämme odottamaan turvallisin

mielin tulevien päivien tuulia!

30. elokuuta 2013

Viimeinkin Laptevinmerellä

76° 54,745' N, 111° 31,401' E


Heräsimme yöllä noin klo 2, kun vene alkoi keinua rajusti, ja keulasta
kuului ankkuriketjun kolinaa. Tuuli oli noussut lounaasta aikaisemmin ja
voimakkaampana kuin oli ennustettu, jos koska olimme matalassa noin neljän
metrin vedessä, aallokko oli terävää. Joten kuppi kahvia, vaatteet päälle
ja menoksi. Vasta ryhtyessämme nostamaan ankkuria havaitsimme, että
käyttämämme ankkuriketjun joustoköysi oli katkennut, ja ankkuri oli pelkän
vinssin varassa. Siinä siis syy kolinaan!

Muutaman päivän itäinen ja edellisen päivän eteläinen tuuli olivat
puhaltaneet aikaisemmin yrittämältämme reitiltä lähes kaikki jäät pois.
Purjehdimme alueen läpi ja jatkoimme ensin koilliseen nähdäksemme, miltä
Laptevinmeren jäätilanne näytti. Pekka halusi välttämättä yrittää rannan
tuntumasta, koska siellä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon jäitä, ja
näin teimmekin. Saavuttuamme Samuilan saaren ja mantereen väliseen
kapeikkoon, jäät kuitenkin tukkivat väylän. Nyt lähdimme seuraamaan Riitan
ehdottamaa reittiä pohjoiskautta saarten ympäri. Saaren pohjoisreuna oli
lähes vapaa jäästä, mutta itä- ja eteläpuolella oli useita varsin tiheitä
jäävirtoja. Menimme niin pitkälle pohjoiseen, että löysimme sieltä
läpikuljettavan reitin. 

Kuvittelimme jo muutaman kerran, että tämä oli se
vihonviimeinen jäävyöhyke, mutta vasta noin kello 3 iltapäivällä saatoimme
todeta, että jäät olivat vihdoinkin takanamme. Kuitenkin vielä parin
tunnin päästä näimme neljä jäävuorta rannan tuntumassa kaukana lännessä ja
yhden ”bergy bitin” meistä itään. Jatkamme siis jäävahdissa oloa tästä
eteenpäinkin.