17. lokakuuta 2013

Seward

60° 07,116' N, 149° 26,200' W

Alkumatkasta sää oli mitä kaunein ja jatkui kohtalaisen siedettävänä aina Sewardiin saakka. Matkaan kului vain hieman yli vuorokausi, koska tuuli oli jälleen sivumyötäinen. Ystävämme Kathy ja Vic olivat varanneet meille laituripaikan oman veneensä vierestä ja olivat vastassa saapuessamme.

Isäntäväki palaa muutaman päivän kuluttua talveksi Coloradoon, ja me muutamme heidän taloonsa, kun Sarema nostetaan maihin. Lennämme Eurooppaan vielä tämän kuun aikana ja palaamme takaisin Alaskaan huhti-toukokuun vaihteessa.

Faktatietoja matkalta:

Dutch Harbor – Sand Point, keskinopeus 7,29 solmua, 175 merimailia vuorokaudessa.

Sand Point – Kodiak, keskinopeus 7,55 solmua, 181 merimailia vuorokaudessa.
Kodiak – Seward, keskinopeus 7,38 solmua, 177 merimailia vuorokaudessa.
Seward – Seward, 3 vuotta, 4 kuukautta, 10 päivää  ja 2 tuntia. Matkaa kertyi 34.863 merimailia.
Pohjoisnavan kierto täyttyi Beringinmerellä. Matka kesti 3 vuotta, 2 kuukautta, 18 päivää, 3 tuntia ja 7 minuuttia. Matkaa kertyi 32.613 merimailia.

Vuosi 2013:

Lagos –  Napapiiri, 2 kuukautta, 17 päivää ja 21 tuntia. Matkaa kertyi 3.393 merimailia.

Lagos – Seward, 5 kuukautta, 24 päivää ja 2 tuntia. Matkaa kertyi 9.746 merimailia  eli 18.050 km. 
Polttoainetta tankattiin 5.557 litraa ja siitä maksettiin 5.031 € = 0,905 €/litra.
Pääkonetta käytettiin 1.871 tuntia.
Generaattoria käytettiin 211 tuntia.
Polttoaineen kulutus oli 0,57 l/merimaili, 2,97 l/pääkonetunti

Tähän mennessä olemme purjehtineet yhteensä 77.115 merimailia.

Valokuvat Marion Owen

Sareman miehistö haluaa kiittää Meriauraa, Wasa Logisticsia sekä Yacht-Poolia heidän antamastaan tuesta, ja erityiskiitokset annamme säämiehillemme Esko Pettaylle ja Evgeny Vizirille. Lämpimät kiitokset menevät jälleen kerran myös perheellemme, joka peloistaan huolimatta antaa meidän purjehtia pitkin maailman meriä. Ja aivan erityiset kiitokset ansaitsee tyttäremme Reetta, joka suunnitteli kesän aikana Saremalle uudet nettisivut ja piti huolta blogiemme päivityksistä. Suuret kiitokset myös kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata turhankin pitkäksi venähtänyttä purjehdustamme Alaskasta Alaskaan.

Ensi kesää odotellessa....

 

По Северному морскому пути. На яхте. На солнечной батарее Фото: sarema.fi

8 октября 2014

Весной 2013 года финская яхта получила разрешение правительства РФ (уникальный случай!) на маршрут, который начинается от порта Архангельск, включает архипелаг Земля Франца Иосифа, полуостров Таймыр, морской порт Тикси, морской порт Певек, морской порт Провидения. В путевых заметках, опубликованных на блоге яхты, рассказывается и о борьбе со льдами, и о российской бюрократии. Специально для читателей «Фонтанки.fi» экипаж яхты — Риитта, Пекка и полярная собака по кличке Латте — ответили на несколько уточняющих вопросов.

 По Северному морскому пути. На яхте. На солнечной батарее

Фото: sarema.fi

Sarema — парусно-моторная яхта, длина — 15 метров, осадка -1,85 метра.

- Почему Россия, да еще и самая северная ее часть?

-  Мы таким образом завершили своеобразную кругосветку — от Аляски до Аляски. В 2010 году мы преодолели Северо-Западный проход в Тихий океан, так что логично было пройти вторую часть по Северному морскому пути. Это и было завершение арктической экспедиции.

- Были ли сложности с оформлением документов?

- Cначала казалось, что будет сложно, но, как выяснилось, нужно было просто найти нужные связи и нужные организации.

(В дневнике, который вели моряки во время экспедиции, рассказывается о том, как уже на выходе из российских вод наши власти потребовали ветеринарные справки - ведь на борту была собака. Проблему яхтсмены решили, связавшись с финской ветклиникой. Сертификат прислали по электронной почте. - Прим. ред.)

- Яхту как-то специально оборудовали перед походом?

- Перед выходом мы убедились, что яхта соответствует требованиям SOLAS (Международная конвенция по охране человеческой жизни на море).

- Как вы справились? На севере нет яхтенной инфраструктуры. Где вы брали пресную воду, топливо, электричество, Интернет в конце концов?

-  Да, марин в Арктике нет. Мы заходили в два порта — в Диксон и в Певек. И там и там нам помогали капитаны портов — дали и пресной воды, и топлива, чтобы мы могли продолжить плавание. На яхте стоят два генератора, есть еще ветряной генератор и солнечная батарея, так что нам не нужно было покупать электричество. Что касается Интернета... мы пользовались им в библиотеке порта Диксон. В этом городе нам пришлось задержаться на несколько недель, ждали, пока растает лед. Еще как-то случайно нам удалось там же, в Диксоне, поработать в Сети в здании городской администрации. В Певеке мы пользовались Сетью в библиотеке, а в бухте Провидения мы нашли Сеть в почтовом отделении.

- Сложно ли было найти людей, которые говорят по-английски?

- Да, найти таких людей было сложно. Но в Диксоне капитан порта великолепно владеет английским, он очень нам помог. В порту Певек капитан не говорил на английском вообще, но с ним был переводчик, а еще там говорили на английском некоторые официальные власти. И кое-кто из официальных представителей говорил на английском в бухте Провидения. Но в целом очень-очень редко удавалось найти англоговорящих людей среди местных жителей.

- У вас появились новые друзья и знакомые?

- Мы встретили очень много потрясающих людей, которых уже никогда не забудем. С некоторыми из них можно было говорить только на английском, но с большинством наших знакомых мы общались, только пользуясь языком жестов. Ну и еще мы пользовались парой русских слов, которые выучили уже здесь.

-  Где на Северном морском пути красивее всего?

-  Самое красивое место - это Земля Франца Иосифа.

Сайт яхты Sarema 

 

Анна Нежинская

12. lokakuuta 2013

Kodiak

57° 47,270' N, 152° 24,605' W

Vietimme Sand Pointissa kaksi yötä ja seurattuamme tarkasti sääennusteita päätimme lähteä 10. päivä niin aikaisin kuin mahdollista. Alkumatkalla oli heikkoa tuulta, ja saimme kovassa kelissä huonosti rullautuneen genoamme oikeaan ojennukseen ja auenneet saumat paikattua purjeteipillä.

Päätimme mennä ulkokautta syvään veteen saadaksemme paremmin pelivaraa, jos tuuli  nousisi ennustettuun 35 – 45 solmuun. Tuulikarttojen ja GRIB filen mukaan olimme kolmen matalan välissä, jossa oli 25 – 30 solmua varsin kapealla kolmiomaisella alueella. Kodiakin sääpalvelu ja Evgeny varoittivat 35 – 45 solmun tuulista, puuskissa jopa 65 solmua.  Pyrimme etenemään mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisimme Kodiakiin ennen pahimpia tuulia, ja kerrankin suunnitelmamme onnistui!

Sivumyötäinen tuuli oli tasaisesti 30 solmun tietämissä, ja etenimme 181 nm/vrk. Saavuimme Kodiakin satamaan runsaan kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen aikaisin iltapäivällä. Satamamestari Marty oli varannut meille hyvissä ajoin erinomaisen paikan ja oli vaimonsa Marionin kanssa vastaanottamassa köysiämme. Paikka olisi ollut käytettävissämme kevääseen asti. Juhlistimme jälleentapaamistamme kuohuvalla ja kodiakilaisilla tapaksille.

Meillä oli auto käytettävissämme, ja Marionin ja Martyn luona vierashuone odottamassa eli ajatus jäädä Kodiakiin pidemmäksikin aikaa oli varsin houkutteleva. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta matalapaineet kovine tuulinen tulevat lännestä parin vuorokauden jaksoissa, ja näin aikamme Kodiakissa jäi tällä kertaa vain kahteen päivään. Kuunneltuamme viimeisimmän sääennusteen, lähdimme maanantaina 14. päivä kauden viimeiselle legille kohti Sewardia. 

9. lokakuuta 2013

Sand Point
55° 19,981' N, 160° 29,938' W

　
Lähdimme sunnuntaiaamuna polttoainelaiturin kautta matkaan. Parin päivän päästä oli tulossa paha keli, joten joutuisimme pysähtymään Sand Pointissa. Olimme myös katsoneet ankkuripaikkoja matkan varrelta, jos tuuli nousisi ennustettua aikaisemmin. Pikkuhiljaa tuuli alkoikin nousta, mutta ei kuitenkaan niin kovaksi, että olisimme jääneet ankkuriin.

Toisena purjehduspäivänä ottamamme sääennusteen mukaan kova tuuli nousisi vasta yöllä, ja toivoimme ehtivämme Sand Pointiin ennen sitä varsinkin, kun viimeiset hyvät ankkuripaikat olivat jo takanamme. Viimeisellä etelään antavalla aukolla juuri ennen Shumaginsaaria tuuli oli jo yli 40 solmua. Tulimme mahdollisimman läheltä Shumaginsaaria toivoen niiden antavan suojaa, mutta saarten takana vain aallokko oli hiukan matalampaa. Käännyttyämme säkkipimeässä viimeiselle osuudelle Sand Pointiin johtavaan salmeen, tuuli oli 35 – 46 solmua ja täysin vastaista. Jouduimme ottamaan kaiken irti moottoristamme, jotta kykenimme yleensä etenemään, mutta pahimmissa puuskissa (54 solmua) menimme takaperin. Autopilottimme ei tietenkään ymmärtänyt tilannetta, ja jouduimme siirtymään käsiohjaukseen. Riitta seurasi etenemistä karttapöydältä karjuen ohjeita tuulen ulvonnan yli, ja Pekka ohjasi rankkasateessa parhaansa mukaan. Sade ja ympärillä lentävä merivesi heikensivät näkyvyyttä, mutta onneksi merimerkit olivat hyvin valaistuja, ja rannalta näkyvä majakka helpotti myös kulkuamme.

Saavuimme vihdoin Sand Pointin sataman aallonmurtajan suojaan, missä huonon näkyvyyden takia jouduimme ensin tekemään kierroksen satamalaiturin edessä löytääksemme sisäänmenoaukon ja ajoimme sitten sisään satamaan. Laitureissa ei näyttänyt olevan yhtään vapaata paikkaa, mutta vieraslaiturin päässä oli ranskalainen purjevene, jonka kylkeen lopulta kiinnityimme. Saatuamme veneen ranskalaisten avustuksella kiinni, riisuimme läpimärät vaatteemme, ripustimme niitä kuivumaan sinne tänne ja kaivauduimme makuupusseihimme. Ja kyllä uni maittoi!

Tulomatkan vauriot jäivät yllättävän vähäisiksi: paapuurin kaiteen tuulisuojapressu repeytyi, Suomen lippu tuli alas mesaanimastosta, SSB:n antennikaapeli irtosi ja genoasta repesi kaksi saumaa, mutta vain kohtalaisen lyhyeltä matkalta. Vahinkojen suhteen voimme siis olla tyytyväisiä, mutta lähipäivien sää antaa aihetta tyytymättömyyteen. Saarten yli menee kaksi kovan tuulen rintamaa, ensimmäisessä tuulta 28 m/s ja toisessa 22 m/s, ja vasta niiden jälkeen pitäisi olla muutama päivä rauhallisempaa. Jatkamme matkaa heti, kun se on mahdollista, mutta kovaan myräkkään emme vapaaehtoisesti enää lähde.

5. lokakuuta 2013

Dutch Harbor
53° 54,355' N, 166° 30,657' W


Suunnitelmamme oli edetä mahdollisimman paljon itään päästäksemme lähelle Unimak Islandia. Valitettavasti tuuli kääntyi W-SW suuntaan liian aikaisin, joten emme saaneet toivomaamme sivumyötäistä, vaan tuuli oli meille sivuvastainen. Ennustetun 30 solmun sijasta keskituuli oli 35 solmua ja puuskissa jopa 45 solmua. Nopeutemme oli kuitenkin melkoisen hyvä, vaikkakin mukavuuden kustannuksella. Murtuva aalto kallisti kerran venettä niin, että olimme jonkin aikaa lähes kyljellämme, jolloin öljynpaine putosi nollaan öljypumpun haukatessa tyhjää, ja hälytykset menivät päälle. Tilanne normalisoitui kuitenkin välittömästi noustuamme jälleen pystyyn.

Päästyämme Dutch Harborin itäpuolella olevien saarten suojaan, tuuli loppui lähes kokonaan. Moottoroimme tyynessä Dutch Harborin spitille, jossa tuttu satamamies oli ottamassa meitä vastaan. Hän ohjasi meidät suojaiseen paikkaan kelluvan laiturin sisäpuolelle kalastusalusten taakse. Ja suojaa tulimme tarvitsemaankin, sillä seuraavan yön aikana tuuli nousi jälleen 40-45 solmun lukemiin.

Sääennusteen perusteella tulisimme viettämään täällä muutaman päivän. Otimme polkupyörät esille, sillä vielä edellisellä käynnillämme lähellä ollut kauppa oli siirtynyt useamman kilometrin päähän kylän keskustaan. Yllätykseksemme tapasimme kaupassa tuttua kieltä puhuvia miehiä. He olivat jäänsärkijä Fennican miehistöä tulossa Tsuktsimereltä. Pekka pääsi illalla pitkästä aikaa kylpemään ja tällä kertaa aitoon suomalaiseen saunaan!

Palattuamme keskustasta löysimme istumalaatikosta lahjan, jonka ystävällinen satamamies oli sinne jättänyt: kaksi komeaa lohifilettä, savulohta, kuningasrapua ja kaksi pussillista koiranruokaa Lattelle. Alaskalaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan!

Tutkittuamme sääennusteita suunnittelimme lähtevämme perjantaina, mutta ennusteista huolimatta tuuli jatkoi reipasta puhallustaan. Kun Unimak Passin myötävirran aikakin meni ohi, päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi laituriin ja lähteä niin, että osuisimme salmen seuraavaan myötävirtaan. Jos suinkin mahdollista, yritämme päästä suoraan Kodiakille joutumatta pysähtymään Sand Pointissa.

30. syyskuuta 2013

Beringinmerellä
57° 22,928' N, 169° 05,823' W

　
Purjehduskeli oli mitä parhain aina St Matthew Islandin tasolle saakka. Selvitimme matkan 1,5 vuorokaudessa lasketun kahden sijasta. Sitten tuuli tyyntyi, ja jouduimme jatkamaan moottoroimalla epämukavassa aallokossa. Saimme yhteyden SSB:llä Kodiakin sääguruun, Richard Courtneyhin, joka pitää nettiä päivittäin keräten säätietoja lähinnä kalastusaluksilta ja antaa aluskohtaisia sääennusteita. Hänen mukaansa reitillämme tulisi olemaan sunnuntaiaamusta alkaen lounaan ja lännen välistä tuulta 15 – 20 solmua. Odotettavissa oli siis erinomaista purjehdussäätä. Etelämpänä olevat alukset raportoivat 40 – 45 solmun tuulesta ja jopa 60 solmun puuskista, jotka ovat tähän aikaan vuodesta harmittavan yleisiä.

Tuulen noustua uudelleen, se pysytteli niin kovana, että jouduimme pienentämään purjeita illaksi ja yöksi. Viimeisen 24 tunnin aikana on edetty 179,1 mailia, joka kuvannee kelin reippautta. Ohitimme St Paulin ja jatkoimme suoraan kohti Unalaskaa. Huomenna illalla pitäisi nousta vieläkin reippaampaa kaakkoistuulta, jota aiomme mennä pitelemään Dutch Harboriin.

Tänään 30. 9. klo 17.22 UTC paikassa 57° 44,028' N, 169° 41,249' W ylitimme vuonna 2010 Luoteisväylälle mennessämme tekemämme viivan eli ympyrä on niin sanotusti sulkeutunut. Olemme nyt purjehtineet maapallon ympäri Alaskasta Alaskaan ja kiertäneet samalla pohjoisnavan. Aikaa siihen kului 3 vuotta, 2 kuukautta, 18 päivää, 3 tuntia ja 7 minuuttia. Kovan kelin vuoksi shampanjat nostetaan kuitenkin vasta Dutch Harborissa.

28. syyskuuta 2013

Beringinmerellä
61° 32,419' N, 173° 04,024' W


Lähtöpäivän aamun sää oli kerrassaan hieno. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja oli aivan tyyntä. Satamalahdessa ajelehti ohuita jäälauttoja, jotka olivat muodostuneet yön aikana, mutta sulaisivat jälleen auringon alkaessa lämmittää.

Ennen puoltapäivää saapui veneelle ystävällisiä virkamiehiä tietokoneineen, leimasimineen ja koppalakkeineen. Tunnissa teimme heille riittävän määrän kopioita, ja me saimme leimat passeihin ja lähtödokumentin, ja näin olimme vapaat poistumaan Venäjältä.

Moottoroimme tyynessä vuonosta ulos ja saimme luoteistuulen avulla mukavasti nopeutta kääntäessämme keulan kohti St Matthew Islandia. Tämän hetkisten sääennusteiden mukaan tuulen pitäisi olla suotuisa lähes Dutch Harboriin saakka.

Ylitimme kansainvälisen päivämäärärajan ja samalla myös Venäjän ja USA:n välisen rajan 28.9. klo 06.34 UTC aikaa, joka on 28.9. klo 18.34 Venäjän Chukotkan aikaa ja 27.9. klo 22.34 Alaskan kesäaikaa tai kuten amerikkalaiset sanovat 10.34 pm. Ei siis ihme, että käytämme veneen aikana aina UTC aikaa!

26. syyskuuta 2013

Providenia
64° 25,303' N, 173° 13,455' W


Beringinsalmi oli meille suosiollinen. Tuulta ei juuri ollut, ja vastavirtakin pysytteli kahdessa solmussa. Vähäinen tuuli kieppui niemennokan ympäri, mutta tasoittui lopulta vastaiseksi. Pystyimme kuitenkin etenemään koneella auttaen. Laiva tuli vastaan heti käännyttyämme Beringin meren suuntaan. Sovimme starboard-starboard ohituksesta.

Evgeny oli suositellut katsomaan ankkuripaikkaa puolimatkasta Provideniaan, koska tuuli tulisi olemaan 20 m/s NNE. Olimme ottaneet Alaskan sääfaxin, joka taas näytti, että tuulialue menisikin idän puolelta ohi. Teimme päätöksen äänin 2-0 jatkaa matkaa suoraan Provideniaan, mutta katsoimme kuitenkin valmiiksi suojaisen ankkuripaikan puolimatkan jälkeen. Haittapuolena oli, että jos olisimme joutuneet hakemaan suojaa, olisimme joutuneet tekemään sen yöllä. Päätöksemme oli oikea.Tuuli ei koskaan noussut yli 11 m/s, ja suunta oli täysmyötäinen. Pienensimme purjeita niin, etteivät ne paukkuneet liíkaa virran ja aallokon vääntäessä venettä. Matkanteko hidastui, mutta se oli hyväkin, koska saapumisemme Provideniaan osuisi näin aamuksi.

Loppumatkan tunnit moottoroimme tyvenessä ja saavuimme Provideniaan klo 9 aikaan paikallista aikaa auringonpaisteessa. Huhuilimme VHF:llä sekä "Port Controllia" että "Harbor Masteria". Kukaan ei vastannut, mutta laiturille ilmestyi jonkin ajan kuluttua virkapukuisia miehiä, joista eräs viittilöi meille paikan puoliksi sortuneesta laiturista satamahinaajan takaa. Kiinnityimme ja saimme vieraaksemme neljä virkamiestä, joista yksikään ei osannut puhua englantia. Papereita tarkastettiin ja kopioitiin, ja Pekka sai puhelimitse englantia puhuvalta tullivirkamieheltä toimintaohjeet.

Olimme ilmoittaneet lähtevämme heti kun sääennuste sallii, ja meitä pyydettiin ilmoitamaan päivittäin päätöksemme. Olemme ymmärtäneet, että vaikka lupamme onkin vanhentunut, saamme sen anteeksi "Force Majeur" perustein, olimmehan joutuneet ankkuroimaan matkalla muutamaksi päiväksi myrskyn vuoksi. Onneksi meillä oli Evgenyn lähettämät sääennusteet ja suositukset, joista viranomaiset jopa pyysivät kopiot.

Meitä kohdeltiin Provideniassa todella hyvin. Jos tarvitsimme jotakin, voimme kääntyä satamahinaajan miehistön puoleen. Kaikki palvelut ovat myös aivan vieressämme. Kaupunki on niin suuri, että täällä on jopa erillinen leipomo. Kalaa on tietysti mahdotonta ostaa, aivan kuten Alaskassa, sillä jokainen kalastanee itse. Pitänee siis ryhtyä pilkkimään. Tuoretta lihaa ei myöskään ole tarjolla. Pakasteina tietysti löytyy lähes kaikkea, myös jäätelöä. Ja mikä parasta, meillä on suomalaista kinuski- ja lakritsikastiketta jäljellä vielä purkillinen kumpaakin!

　
Tilastotietoa:

Napapiiriltä napapiirille (9.7. - 24.9.) kului aikaa 77 päivää 3 tuntia 15 minuuttia ja matkaa kertyi 4.353 mailia.

Päivää kohti on matkattu keskimäärin 56,5 mailia.

Ilman lämpötila oli -2 ja +18 välillä, yleensä +1 - +2

Meriveden lämpötila vaihteli + 6 ja -2 välillä

Lunta satoi kuutena päivänä.

Tuuli oli yli puolet ajasta vastaista. Yli 20 m/s tuulia oli neljästi, aina idästä, ja tuulet kestivät 3-7 pv.

Jäitä oli Novaja Zemljan itäpuolella ja Nordenskjöldin saariston itäosasta Vilkitski salmeen ja Laptevinmeren länsiosiin.

Jääkarhuja näimme Franz Josefin maalla ja Novaja Zemljalla.

Mursuja näimme Franz Josefin maalla, Novaja Zemljalla, Novaja Zemljan itäpuolen jäälautoilla ja Tsukotkan pohjoisosassa Beringin salmeen saakka.

24. syyskuuta 2013

Koillisväylä takana!

Ylitimme Napapiirin tänään 24.9.2013 klo 06.45 UTC (18.45 paikallista

aikaa) paikassa 66° 33,000' N, 170° 34,307' W. Sää on suotuisa, tuuli 8

solmua lännestä, ilma ja vesi + 1° C. Näimme päivällä rannan tuntumassa

runsaasti ryhävalaita, ensimmäiset valaat sitten Barentsinmeren, aivan

veneen vieressä mursuja, ja retken ensimmäisen lunnin. Eli ympäristö sen

kuin paranee!

Vaikka edessämme on vielä noin 800 mailia Dutch Harboriin, sieltä 550

mailia Kodiakiin, josta edelleen 140 mailia Sewardiin,

talvehtimissatamaamme, nyt on aika kohottaa malja jos toinenkin

Koillisväylän jälkeiselle elämälle, Kippis!

23. syyskuuta 2013

Tsuktsimerellä

68° 43,032' N, 178° 19,590' W

Tuuli kääntyi lopulta ja heikkeni. Nostimme ankkurin 21.9. klo 14

paikallista aikaa, jolloin tuuli oli pohjoiskoillisesta 18 solmua.

Purjehdittuamme tunnin verran ulos, pääsimme mukavasti suuntaamaan itään

yhdellä halssilla, kun tuuli oli kääntymässä edelleen hitaasti länteen.

Pohjoistuulen mukana tuli pikku pakkasta ja lumisadetta silloin tällöin,

mutta se ei haitannut menoamme. Linnut ovat ilmeisesti myös pikku hiljaa

lähdössä, ja niitä kerääntyy kaikkialla suuriksi lautoiksi. Näimme

ensimmäisen niemennokan ympäristössä myös runsaasti hylkeitä, jotka toisin

kuin me ja linnut, jäävät odottamaan jäiden tuloa.

Tuuli nousi seuraavan vuorokauden aikana melkoisesti, jopa 35-40 solmuun,

mutta onneksi lännestä. Pelkällä rullatulla genoalla saimme noin 8 solmun

nopeuden, ja taitoimme vuorokauden aikana 159 mailia. Tuuli on nyt

hiljalleen heikentynyt noin 25 solmuun, mutta olomme tekee epämukavaksi

luoteesta tuleva vanha aalto, joka vääntää venettä ilkeästi. Ilman

lämpötila on -1,5° C ja merivesi -2° C, ja kannella on ohut kerros lunta

ja jäätä. Näkyvyys on hyvä, ja voimme ihailla styyrpuurin puolella

kohoavia Siperian lumipeitteisiä vuoria.

Olemme nyt vihdoin saapuneet läntiselle pallonpuoliskolle. Päivämääräraja

on kuitenkin vasta Beringinsalmessa, joten Venäjällä olemme UTC +12 tuntia

paikallisajassa. Matkaa Beringinsalmeen on vielä noin kaksi vuorokautta ja

siitä runsas vuorokausi Provideniaan. Sitä ennen tulemme kuitenkin

jättämään hyvästit Koillisväylälle!

20. syyskuuta 2013

Ankkurissa

70° 04,726' N, 170° 33,912' E

Pekka oli vaihtamassa polttoainesuodattimia 15. syyskuuta, kun

satamamestari tuli kertomaan, että vielä tänään nousee 15-20 m/s itätuuli,

ja meidän pitäisi siirtyä välittömästi laiturin toisella puolella olevan

pienen laiva ulkosivulle suojaan. Riitta oli tällöin kirjastossa, mutta

saapui soiton saatuaan nopeasti paikalle. Pääsimme siirtymään ongelmitta

laivan kylkeen, minkä jälkeen tuuli nousi vajaan puolen tunnin kuluessa

lukemiin 20 m/s, korkeimmat lukemat olivat 25 m/s.

Varhain keskiviikkoaamuna tuuli oli lähes olematonta, ja aurinko paistoi

siniseltä taivaalta. Päätimme lähteä katsomaan, miltä sää näytti ulkona

Itä-Siperian merellä, mutta koska tuuliennuste oli edelleen sama eli 20

m/s idästä, olimme jo etukäteen katsoneet sopivan ankkuripaikan, josta

voisimme pahimmassa tapauksessa hakea suojaa tuulilta.

Irrotettuamme köydet huomasimme, että vene ei liiku mihinkään. Syynä oli

se, että makasimme kiinni pohjassa, minkä myös kaiku vahvisti. Yritimme

ensin päästä irti pakilla, mutta siitä huolimatta, että potkurivirta söi

mutaa altamme, emme edelleenkään liikkuneet mihinkään. Kiinnitimme lopulta

köyden viereisen laivan pollariin ja vinssasimme itsemme irti mudasta.

Tuuli loisti poissaolollaan lähes viimeiseen niemennokkaan, noin 25 mailia

pohjoiseen olevaan Mys Shelagskiyyn saakka. Heti päästyämme niemen nokan

ohi, tuuli nousi yli 20 m/s lukemiin idästä. Käännyimme ympäri ja menimme

muutaman mailin päähän Buhta Shelagskayan lahden pohjukkaan, jonne

ankkuroimme kovassa puuskaisessa tuulessa kahdeksan metrin syvyyteen.Tuuli

puhalsi korkean niemen yli täydellä voimalla ja puuskaisena, ja meri oli

rannasta asti kuohupäillä.

Tuuli pysyttelee nyt 15 – 25 m/s välillä. Puuskat heittelevät venettämme

puolelta toiselle ja irrottavat veden sumuna meren pinnasta. Ankkuri

onneksi pitää. Tuuligeneraattori sen sijaan ulvoo suurimman osan aikaa

jäähdyttäen itseään, eikä lataa kuin hetkittäin. Tuulen pitäisi hellittää

päivän mittaan, heikentyä huomenna edelleen ja kääntyä hiljalleen

pohjoisen suuntaan. Seuraamme tilannetta aitiopaikalta

15. syyskuuta 2013

Pevek

69° 42,326' N, 170° 15,792' E

Viimeisestä vuorokaudesta ennen Pevekiä muodostui suorastaan

ikimuistoinen. Tuuli oli  sivuvastaista pohjoisesta, ilma nollan

tietämissä, ja ajoittain oli sankkaa sumua. Sumu jäätyi yön aikana

paksuksi kerrokseksi rikiin, suojaverkkoon, köysiin jne. Myös

tuulimittarin nopeus- ja tuulikulma-anturit menivät umpijäähän. Tuuli oli

näytön mukaan 0,0 solmua 45 astetta paapuurista. 

Kun ilma päivän aikana lämpeni, jäitä alkoi putoilla mastosta ja vanteista kannelle melkoisella

ryminällä. Kannelle ei ollut mitään asiaa, vaikka olisihan karvalakki

pehmentänyt jonkin verran iskuja. Jäätä oli niin paljon, että viimeiset

tulivat alas vasta Pevekissä.

Kahdesta Webastostamme molemmat lopettivat toimintansa ennen Pevekiin

tuloa. Pekka vaihtoi osia Webastosta toiseen purkaen ja kooten niitä

vuorotellen. Lopulta kävi selväksi, että toisesta ei enää tullut kalua

niillä varaosilla, joita meillä on mukanamme, mutta kahdesta oli

mahdollista rakentaa yksi toimiva. Meillä näyttää olevan Webasto-ongelmia

useamman kerran vuodessa, sillä lähtömme Portugalista viivästyi lähes

parilla viikolla Webaston Iberian toimipisteen hitaan ja toistuvasti

väärien varaosien toimituksen vuoksi. 

Valitusviestistämme huolimatta Webasto ei ole reagoinut mitenkään asiaan. Oikeaa varaosaa ei lopultakaan

toimitettu, mutta maksu kyllä kelpasi, vaikka niinhän se on aina. Ostimme

Suomessa ollessamme hehkutulppia varalle, mutta niistä ei nyt ollut apua,

sillä tällä kertaa olivat suuttimet tukossa eikä toisen tuuletin toiminut.

Poltin on rakennettu niin, ettei sitä periaatteessa voi korjata, mutta

mihinpä ei insinööri kykenisi.

Lähestyessämme Pevekiä näimme ensimmäisen Siperian rannikolla toimivan

majakan valon. Ankkuroimme yön pimeydessä Pevekin lahteen, josta

siirryimme aamulla kaupalliseen satamaan. Huhuiltuamme aikamme port

controllia, meille osoitettiin paikka uponneen proomun kyljestä

satamahinaajan takaa. Proomun kansi on sopivasti puoli metriä pinnan

yläpuolella ja sopii näin hyvin pienempien alusten laituriksi.

Saatuamme köydet kiinni, paikalle saapuivat sekä satamamestari että

passintarkastaja ja heidän mukanaan pari luotsia pelkästä uteliaisuudesta.

Papereita kopioitiin ja leimoja lyötiin tavalliseen tapaan, ja niin olimme

virallisesti Pevekissä. Kerrottuamme, että tarvitsemme sekä polttoainetta

että vettä, asia järjestyi vielä samana iltana avuliaan satamamestarin

toimesta.

Olemme suljetussa, vilkkaasti toimivassa satamassa ja kesti hetken ennen

kuin keksimme keinon päästä ulos alueelta. Muutaman harharetken jälkeen

löysimme lopulta kysymällä toimistorakennuksen päädystä oven, josta pääsi

vartijan tiskin ohi pyöröportin kautta ulos ja tietysti myös sisään. On

hyvä tietää, että olemme turvallisessa paikassa. Kävimme tutustumassa

kaupunkiin, joka osoittautui tähän mennessä näkemistämme Koillisväylän

asutustaajamista elävimmäksi ja siisteimmäksi. On toki täälläkin paljon

hylättyjä kerrostaloja, onhan kaupungin asukasmäärä pudonnut runsaasta

3000 vajaaseen 1500, mutta muualla aistimaamme romahduksen tunnelmaa ei

täällä ole havaittavissa.

Kaupunkikierroksemme aikana löysimme muun muassa kirjaston ja museon sekä

useita ruokakauppoja, mutta missään ei ollut myytävänä perunoita, kaalia

tms. Vihanneskauppa löytyy toivottavasti myöhemmin. Tarpeemme eivät ole

kummoiset, sillä matkaa Provideniaan on alle viikko ja sieltä Alaskaan

toinen mokoma. Kiitos Suomen Royal Caninin laivakoira Lattelle ei tarvitse

ostaa ruokaa ennen kuin ensi vuonna Alaskassa!

11. syyskuuta 2013

Itä-Siperian merellä

72° 00,228' N, 154° 07,866' E

Tuuli voimistui pikku hiljaa ja nousi lopulta yli 40 solmuun itäkaakosta.

Ankkuripaikkamme antoi onneksi erinomaisen suojan paitsi tuulta myös

aallokkoa vastaan. Näimme sunnuntaina myrskykeskuksen pilvimuodostelman

kulkevan mantereen puolella rannan suuntaisesti itään. Maanantaina

aamuyöstä tuuli ryhtyi muuttamaan suuntaa ja laski noin 25 solmuun

ennusteiden mukaisesti. Varhain maanantaiaamuna lumihiutaleiden kieppuessa

ympärillämme nostimme ankkurin ja lähdimme jatkamaan viivästynyttä

matkaamme.

Tultuamme Laptevin salmeen tuuli kääntyi riittävästi koilliseen niin, että

pääsimme purjehtimaan kohti itää vaihtamatta halssia. Edetessämme Itä-

Siperian merelle tuuli voimistui ja kääntyi pohjoiseen. Saimme reippaan

nopeuden yli 25 solmun sivutuulessa purjehtiessamme kohti seuraavaa

kohdettamme, noin 880 mailin päässä olevaa Pevekiä. Ensimmäisen

vuorokauden aikana etenimme runsaat 160 mailia.

Tuuli on kääntynyt nyt lähes myötäiseksi ja hiipunut noin 15 solmuun, ja

samalla myös viime päivien terävä, hakkaava aallokko on pienentynyt.

Olemme seuranneet rantaa Evgenin antaman ohjeen mukaisesti välttääksemme

pohjoisempana olevat jäät. Veden lämpötila laski eilen -1 asteeseen, mutta

emme onneksemme ole nähneet lainkaan jäitä. Vaarallisin alue ylettyi 153°

E saakka, mutta sen itäpuolella jääraja on selvästi pohjoisempana. Yöt

alkavat pimetä sitä mukaa kun syksy etenee ja tulemme etelämmäksi. Olemme

rajoittaneet nopeutemme pimeään aikaan noin viiteen solmuun mahdollisten

jäitten takia, mikä tietysti lisää matka-aikaa, mutta pienentää riskejä.

Mikäli nopeus säilyy nykyisessä yli kuudessa solmussa, olemme Pevekissä jo

perjantaina. Tämä olisikin kaikin puolin toivottavaa, sillä alueelle on

odotettavissa 20 m/s tuulia parin päivän sisällä.