tiistai 24. syyskuuta 2013

24. syyskuuta 2013


Koillisväylä takana!


Ylitimme Napapiirin tänään 24.9.2013 klo 06.45 UTC (18.45 paikallista
aikaa) paikassa 66° 33,000' N, 170° 34,307' W. Sää on suotuisa, tuuli 8
solmua lännestä, ilma ja vesi + 1° C. Näimme päivällä rannan tuntumassa
runsaasti ryhävalaita, ensimmäiset valaat sitten Barentsinmeren, aivan
veneen vieressä mursuja, ja retken ensimmäisen lunnin. Eli ympäristö sen
kuin paranee!



Vaikka edessämme on vielä noin 800 mailia Dutch Harboriin, sieltä 550
mailia Kodiakiin, josta edelleen 140 mailia Sewardiin,
talvehtimissatamaamme, nyt on aika kohottaa malja jos toinenkin
Koillisväylän jälkeiselle elämälle, Kippis!

23. syyskuuta 2013


Tsuktsimerellä
68° 43,032' N, 178° 19,590' W


Tuuli kääntyi lopulta ja heikkeni. Nostimme ankkurin 21.9. klo 14
paikallista aikaa, jolloin tuuli oli pohjoiskoillisesta 18 solmua.
Purjehdittuamme tunnin verran ulos, pääsimme mukavasti suuntaamaan itään
yhdellä halssilla, kun tuuli oli kääntymässä edelleen hitaasti länteen.
Pohjoistuulen mukana tuli pikku pakkasta ja lumisadetta silloin tällöin,
mutta se ei haitannut menoamme. Linnut ovat ilmeisesti myös pikku hiljaa
lähdössä, ja niitä kerääntyy kaikkialla suuriksi lautoiksi. Näimme
ensimmäisen niemennokan ympäristössä myös runsaasti hylkeitä, jotka toisin
kuin me ja linnut, jäävät odottamaan jäiden tuloa.



Tuuli nousi seuraavan vuorokauden aikana melkoisesti, jopa 35-40 solmuun,
mutta onneksi lännestä. Pelkällä rullatulla genoalla saimme noin 8 solmun
nopeuden, ja taitoimme vuorokauden aikana 159 mailia. Tuuli on nyt
hiljalleen heikentynyt noin 25 solmuun, mutta olomme tekee epämukavaksi
luoteesta tuleva vanha aalto, joka vääntää venettä ilkeästi. Ilman
lämpötila on -1,5° C ja merivesi -2° C, ja kannella on ohut kerros lunta
ja jäätä. Näkyvyys on hyvä, ja voimme ihailla styyrpuurin puolella
kohoavia Siperian lumipeitteisiä vuoria.



Olemme nyt vihdoin saapuneet läntiselle pallonpuoliskolle. Päivämääräraja
on kuitenkin vasta Beringinsalmessa, joten Venäjällä olemme UTC +12 tuntia
paikallisajassa. Matkaa Beringinsalmeen on vielä noin kaksi vuorokautta ja
siitä runsas vuorokausi Provideniaan. Sitä ennen tulemme kuitenkin
jättämään hyvästit Koillisväylälle!


perjantai 20. syyskuuta 2013

20. syyskuuta 2013


Ankkurissa
70° 04,726' N, 170° 33,912' E

Pekka oli vaihtamassa polttoainesuodattimia 15. syyskuuta, kun
satamamestari tuli kertomaan, että vielä tänään nousee 15-20 m/s itätuuli,
ja meidän pitäisi siirtyä välittömästi laiturin toisella puolella olevan
pienen laiva ulkosivulle suojaan. Riitta oli tällöin kirjastossa, mutta
saapui soiton saatuaan nopeasti paikalle. Pääsimme siirtymään ongelmitta
laivan kylkeen, minkä jälkeen tuuli nousi vajaan puolen tunnin kuluessa
lukemiin 20 m/s, korkeimmat lukemat olivat 25 m/s.



Varhain keskiviikkoaamuna tuuli oli lähes olematonta, ja aurinko paistoi
siniseltä taivaalta. Päätimme lähteä katsomaan, miltä sää näytti ulkona
Itä-Siperian merellä, mutta koska tuuliennuste oli edelleen sama eli 20
m/s idästä, olimme jo etukäteen katsoneet sopivan ankkuripaikan, josta
voisimme pahimmassa tapauksessa hakea suojaa tuulilta.



Irrotettuamme köydet huomasimme, että vene ei liiku mihinkään. Syynä oli
se, että makasimme kiinni pohjassa, minkä myös kaiku vahvisti. Yritimme
ensin päästä irti pakilla, mutta siitä huolimatta, että potkurivirta söi
mutaa altamme, emme edelleenkään liikkuneet mihinkään. Kiinnitimme lopulta
köyden viereisen laivan pollariin ja vinssasimme itsemme irti mudasta.



Tuuli loisti poissaolollaan lähes viimeiseen niemennokkaan, noin 25 mailia
pohjoiseen olevaan Mys Shelagskiyyn saakka. Heti päästyämme niemen nokan
ohi, tuuli nousi yli 20 m/s lukemiin idästä. Käännyimme ympäri ja menimme
muutaman mailin päähän Buhta Shelagskayan lahden pohjukkaan, jonne
ankkuroimme kovassa puuskaisessa tuulessa kahdeksan metrin syvyyteen.Tuuli
puhalsi korkean niemen yli täydellä voimalla ja puuskaisena, ja meri oli
rannasta asti kuohupäillä.



Tuuli pysyttelee nyt 15 – 25 m/s välillä. Puuskat heittelevät venettämme
puolelta toiselle ja irrottavat veden sumuna meren pinnasta. Ankkuri
onneksi pitää. Tuuligeneraattori sen sijaan ulvoo suurimman osan aikaa
jäähdyttäen itseään, eikä lataa kuin hetkittäin. Tuulen pitäisi hellittää
päivän mittaan, heikentyä huomenna edelleen ja kääntyä hiljalleen
pohjoisen suuntaan. Seuraamme tilannetta aitiopaikalta

15. syyskuuta 2013


Pevek
69° 42,326' N, 170° 15,792' E

Viimeisestä vuorokaudesta ennen Pevekiä muodostui suorastaan
ikimuistoinen. Tuuli oli  sivuvastaista pohjoisesta, ilma nollan
tietämissä, ja ajoittain oli sankkaa sumua. Sumu jäätyi yön aikana
paksuksi kerrokseksi rikiin, suojaverkkoon, köysiin jne. Myös
tuulimittarin nopeus- ja tuulikulma-anturit menivät umpijäähän. Tuuli oli
näytön mukaan 0,0 solmua 45 astetta paapuurista. 


Kun ilma päivän aikana lämpeni, jäitä alkoi putoilla mastosta ja vanteista kannelle melkoisella
ryminällä. Kannelle ei ollut mitään asiaa, vaikka olisihan karvalakki
pehmentänyt jonkin verran iskuja. Jäätä oli niin paljon, että viimeiset
tulivat alas vasta Pevekissä.



Kahdesta Webastostamme molemmat lopettivat toimintansa ennen Pevekiin
tuloa. Pekka vaihtoi osia Webastosta toiseen purkaen ja kooten niitä
vuorotellen. Lopulta kävi selväksi, että toisesta ei enää tullut kalua
niillä varaosilla, joita meillä on mukanamme, mutta kahdesta oli
mahdollista rakentaa yksi toimiva. Meillä näyttää olevan Webasto-ongelmia
useamman kerran vuodessa, sillä lähtömme Portugalista viivästyi lähes
parilla viikolla Webaston Iberian toimipisteen hitaan ja toistuvasti
väärien varaosien toimituksen vuoksi. 


Valitusviestistämme huolimatta Webasto ei ole reagoinut mitenkään asiaan. Oikeaa varaosaa ei lopultakaan
toimitettu, mutta maksu kyllä kelpasi, vaikka niinhän se on aina. Ostimme
Suomessa ollessamme hehkutulppia varalle, mutta niistä ei nyt ollut apua,
sillä tällä kertaa olivat suuttimet tukossa eikä toisen tuuletin toiminut.
Poltin on rakennettu niin, ettei sitä periaatteessa voi korjata, mutta
mihinpä ei insinööri kykenisi.



Lähestyessämme Pevekiä näimme ensimmäisen Siperian rannikolla toimivan
majakan valon. Ankkuroimme yön pimeydessä Pevekin lahteen, josta
siirryimme aamulla kaupalliseen satamaan. Huhuiltuamme aikamme port
controllia, meille osoitettiin paikka uponneen proomun kyljestä
satamahinaajan takaa. Proomun kansi on sopivasti puoli metriä pinnan
yläpuolella ja sopii näin hyvin pienempien alusten laituriksi.
Saatuamme köydet kiinni, paikalle saapuivat sekä satamamestari että
passintarkastaja ja heidän mukanaan pari luotsia pelkästä uteliaisuudesta.
Papereita kopioitiin ja leimoja lyötiin tavalliseen tapaan, ja niin olimme
virallisesti Pevekissä. Kerrottuamme, että tarvitsemme sekä polttoainetta
että vettä, asia järjestyi vielä samana iltana avuliaan satamamestarin
toimesta.



Olemme suljetussa, vilkkaasti toimivassa satamassa ja kesti hetken ennen
kuin keksimme keinon päästä ulos alueelta. Muutaman harharetken jälkeen
löysimme lopulta kysymällä toimistorakennuksen päädystä oven, josta pääsi
vartijan tiskin ohi pyöröportin kautta ulos ja tietysti myös sisään. On
hyvä tietää, että olemme turvallisessa paikassa. Kävimme tutustumassa
kaupunkiin, joka osoittautui tähän mennessä näkemistämme Koillisväylän
asutustaajamista elävimmäksi ja siisteimmäksi. On toki täälläkin paljon
hylättyjä kerrostaloja, onhan kaupungin asukasmäärä pudonnut runsaasta
3000 vajaaseen 1500, mutta muualla aistimaamme romahduksen tunnelmaa ei
täällä ole havaittavissa.



Kaupunkikierroksemme aikana löysimme muun muassa kirjaston ja museon sekä
useita ruokakauppoja, mutta missään ei ollut myytävänä perunoita, kaalia
tms. Vihanneskauppa löytyy toivottavasti myöhemmin. Tarpeemme eivät ole
kummoiset, sillä matkaa Provideniaan on alle viikko ja sieltä Alaskaan
toinen mokoma. Kiitos Suomen Royal Caninin laivakoira Lattelle ei tarvitse
ostaa ruokaa ennen kuin ensi vuonna Alaskassa!

lauantai 14. syyskuuta 2013

11. syyskuuta 2013


Itä-Siperian merellä
72° 00,228' N, 154° 07,866' E


Tuuli voimistui pikku hiljaa ja nousi lopulta yli 40 solmuun itäkaakosta.
Ankkuripaikkamme antoi onneksi erinomaisen suojan paitsi tuulta myös
aallokkoa vastaan. Näimme sunnuntaina myrskykeskuksen pilvimuodostelman
kulkevan mantereen puolella rannan suuntaisesti itään. Maanantaina
aamuyöstä tuuli ryhtyi muuttamaan suuntaa ja laski noin 25 solmuun
ennusteiden mukaisesti. Varhain maanantaiaamuna lumihiutaleiden kieppuessa
ympärillämme nostimme ankkurin ja lähdimme jatkamaan viivästynyttä
matkaamme.



Tultuamme Laptevin salmeen tuuli kääntyi riittävästi koilliseen niin, että
pääsimme purjehtimaan kohti itää vaihtamatta halssia. Edetessämme Itä-
Siperian merelle tuuli voimistui ja kääntyi pohjoiseen. Saimme reippaan
nopeuden yli 25 solmun sivutuulessa purjehtiessamme kohti seuraavaa
kohdettamme, noin 880 mailin päässä olevaa Pevekiä. Ensimmäisen
vuorokauden aikana etenimme runsaat 160 mailia.


Tuuli on kääntynyt nyt lähes myötäiseksi ja hiipunut noin 15 solmuun, ja
samalla myös viime päivien terävä, hakkaava aallokko on pienentynyt.
Olemme seuranneet rantaa Evgenin antaman ohjeen mukaisesti välttääksemme
pohjoisempana olevat jäät. Veden lämpötila laski eilen -1 asteeseen, mutta
emme onneksemme ole nähneet lainkaan jäitä. Vaarallisin alue ylettyi 153°
E saakka, mutta sen itäpuolella jääraja on selvästi pohjoisempana. Yöt
alkavat pimetä sitä mukaa kun syksy etenee ja tulemme etelämmäksi. Olemme
rajoittaneet nopeutemme pimeään aikaan noin viiteen solmuun mahdollisten
jäitten takia, mikä tietysti lisää matka-aikaa, mutta pienentää riskejä.
Mikäli nopeus säilyy nykyisessä yli kuudessa solmussa, olemme Pevekissä jo
perjantaina. Tämä olisikin kaikin puolin toivottavaa, sillä alueelle on
odotettavissa 20 m/s tuulia parin päivän sisällä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

6. syyskuuta 2013


Bolsoi Ljahovski
73° 25,163' N, 139° 48,367' E

Yritimme suunnitelman mukaan edetä väyläviivaa Lenan suistoa kohti. Emme
aikoneet poiketa Tiksissä, vaan tarkoituksemme oli seurata rantaa
sopivalla etäisyydellä. Suunnitelmamme eivät vain valitettavasti
toteutuneet. Tuuli kääntyi kaakkoon, jonne meidän piti mennä. Sääennusteen
mukaan olisi ollut mahdollista mennä Uuden-Siperian saarten pohjoisesta
Sannikovan salmesta Itä-Siperian merelle ja kääntää vasta siellä rantaa
kohti. Jatkoimme siis itään yhä kovenevassa kaakkoistuulessa. Saavuimme
reitin matalimmalle alueelle eli noin kahdentoista metrin syvyiseen veteen
32-35 solmun tuulessa, joka nosti terävän aallokon ja teki etenemisen
äärimmäisen hitaaksi ja vaivalloiseksi. Kun lisäksi Itä-Siperian meren
tuuliennuste muuttui kaakkoistuuleksi, katsoimme viisaimmaksi hylätä
Sannikovan salmen käyttö ja pyrkiä kohti rantaa.



Tuulen ennustettiin kevenevän ja kääntyvän itään, jolloin eteneminen
rantaa kohti olisi helpompaa. Päätimme näin ollen jäädä piihin odottamaan
tuulen muutoksia. Pysyimme piissä 18 tuntia, minä aikana tuuli heikkeni
säällisiiin lukemiin ja aallokko laski siedettäväksi. Pääsimme
purjehtimaan lopulta kaikki purjeet ylhäällä ensin kohti Sannikovan
salmea, ja tuulen käännyttyä itäiseksi, pystyimme pitämään eteläisen
kurssin Uuden-Siperian saarten eteläisimmän eli Bolsoi Ljahovskin saaren
läntiseen kärkeen saakka. Pudotimme ankkurin iltayön hämärässä niemen
kärjessä olevaan lahdelmaan noin kuuteen metriin, mutta aamulla aallokon
noustua jouduimme siirtymään lähemmäs rantaa pienen lahdelmamme perukoille
noin neljän metrin syvyiseen, mukavan tasaiseen veteen.



Venäjän vesillä purjehtiessamme meitä on pyydetty raportoimaan
sijaintimme, kurssimme, nopeutemme, tuulen nopeus, ilman ja veden
lämpötila, ilmanpaine, aallonkorkeus, jäätilanne jne. Lähetämme tiedot
päivittäin sähköpostitse Evgenille, joka vuorostaan lähettää meille noin
kerran viikossa jää- ja säätietoja. Saimme Evgeniltä eilen viestin, jonka
mukaan Tiksin kohdalla olisi 8.9. sykloni, jonka takana oleva tuuli 20 –
25 m/s osuisi  tulevalle reitillemme. Suositus oli hakeutua suojaan
ainakin klo 00 UTC – 22 UTC väliseksi ajaksi. Ilmoitimme pysyvämme
ankkurissa siihen saakka, kunnes pahin myräkkä hellittäisi ja tuuli
osoittaisi kääntymisen merkkejä. Tuulikarttojen mukaan näin pitäisi
tapahtua eteläisessä Dimitri Laptevan salmessa sunnuntaina 8.9 klo 18 UTC,
jolloin jatkamme matkaa kohti Pevekiä.



Koska syklonien liikkeisiin ei voi aina luottaa, olemme valmistautuneet
kovaan tuuleen. Kannella kaikki on sidottu hyvin, toinen ankkuri on
rikattu laskuvalmiiksi, ja kaikki polttoaine jerrykannuista on kaadettu
tankkeihin, jotka ovat nyt lähes täynnä.
Ankkuripaikkamme on korkeiden kallioiden takana. Kalliot antavat
kohtuullisen suojan  tuulelta koillisesta etelään. Edessämme on
hiekkaranta ja kallionnokat molemmin puolin sivuilla. Etäisyyttä rantaan
on alle 100 metriä, vettä alla nelisen metriä, ja kettinkiä ulkona 40
metriä. Kaikki tarvittava on tehty, ja jäämme odottamaan turvallisin
mielin tulevien päivien tuulia!






maanantai 2. syyskuuta 2013

30. elokuuta 2013

Viimeinkin Laptevinmerellä

76° 54,745' N, 111° 31,401' E


Heräsimme yöllä noin klo 2, kun vene alkoi keinua rajusti, ja keulasta
kuului ankkuriketjun kolinaa. Tuuli oli noussut lounaasta aikaisemmin ja
voimakkaampana kuin oli ennustettu, jos koska olimme matalassa noin neljän
metrin vedessä, aallokko oli terävää. Joten kuppi kahvia, vaatteet päälle
ja menoksi. Vasta ryhtyessämme nostamaan ankkuria havaitsimme, että
käyttämämme ankkuriketjun joustoköysi oli katkennut, ja ankkuri oli pelkän
vinssin varassa. Siinä siis syy kolinaan!




Muutaman päivän itäinen ja edellisen päivän eteläinen tuuli olivat
puhaltaneet aikaisemmin yrittämältämme reitiltä lähes kaikki jäät pois.
Purjehdimme alueen läpi ja jatkoimme ensin koilliseen nähdäksemme, miltä
Laptevinmeren jäätilanne näytti. Pekka halusi välttämättä yrittää rannan
tuntumasta, koska siellä ei näyttänyt olevan kovinkaan paljon jäitä, ja
näin teimmekin. Saavuttuamme Samuilan saaren ja mantereen väliseen
kapeikkoon, jäät kuitenkin tukkivat väylän. Nyt lähdimme seuraamaan Riitan
ehdottamaa reittiä pohjoiskautta saarten ympäri. Saaren pohjoisreuna oli
lähes vapaa jäästä, mutta itä- ja eteläpuolella oli useita varsin tiheitä
jäävirtoja. Menimme niin pitkälle pohjoiseen, että löysimme sieltä
läpikuljettavan reitin. 



Kuvittelimme jo muutaman kerran, että tämä oli se
vihonviimeinen jäävyöhyke, mutta vasta noin kello 3 iltapäivällä saatoimme
todeta, että jäät olivat vihdoinkin takanamme. Kuitenkin vielä parin
tunnin päästä näimme neljä jäävuorta rannan tuntumassa kaukana lännessä ja
yhden ”bergy bitin” meistä itään. Jatkamme siis jäävahdissa oloa tästä
eteenpäinkin.