15. syyskuuta 2013

Pevek

69° 42,326' N, 170° 15,792' E

Viimeisestä vuorokaudesta ennen Pevekiä muodostui suorastaan

ikimuistoinen. Tuuli oli  sivuvastaista pohjoisesta, ilma nollan

tietämissä, ja ajoittain oli sankkaa sumua. Sumu jäätyi yön aikana

paksuksi kerrokseksi rikiin, suojaverkkoon, köysiin jne. Myös

tuulimittarin nopeus- ja tuulikulma-anturit menivät umpijäähän. Tuuli oli

näytön mukaan 0,0 solmua 45 astetta paapuurista. 

Kun ilma päivän aikana lämpeni, jäitä alkoi putoilla mastosta ja vanteista kannelle melkoisella

ryminällä. Kannelle ei ollut mitään asiaa, vaikka olisihan karvalakki

pehmentänyt jonkin verran iskuja. Jäätä oli niin paljon, että viimeiset

tulivat alas vasta Pevekissä.

Kahdesta Webastostamme molemmat lopettivat toimintansa ennen Pevekiin

tuloa. Pekka vaihtoi osia Webastosta toiseen purkaen ja kooten niitä

vuorotellen. Lopulta kävi selväksi, että toisesta ei enää tullut kalua

niillä varaosilla, joita meillä on mukanamme, mutta kahdesta oli

mahdollista rakentaa yksi toimiva. Meillä näyttää olevan Webasto-ongelmia

useamman kerran vuodessa, sillä lähtömme Portugalista viivästyi lähes

parilla viikolla Webaston Iberian toimipisteen hitaan ja toistuvasti

väärien varaosien toimituksen vuoksi. 

Valitusviestistämme huolimatta Webasto ei ole reagoinut mitenkään asiaan. Oikeaa varaosaa ei lopultakaan

toimitettu, mutta maksu kyllä kelpasi, vaikka niinhän se on aina. Ostimme

Suomessa ollessamme hehkutulppia varalle, mutta niistä ei nyt ollut apua,

sillä tällä kertaa olivat suuttimet tukossa eikä toisen tuuletin toiminut.

Poltin on rakennettu niin, ettei sitä periaatteessa voi korjata, mutta

mihinpä ei insinööri kykenisi.

Lähestyessämme Pevekiä näimme ensimmäisen Siperian rannikolla toimivan

majakan valon. Ankkuroimme yön pimeydessä Pevekin lahteen, josta

siirryimme aamulla kaupalliseen satamaan. Huhuiltuamme aikamme port

controllia, meille osoitettiin paikka uponneen proomun kyljestä

satamahinaajan takaa. Proomun kansi on sopivasti puoli metriä pinnan

yläpuolella ja sopii näin hyvin pienempien alusten laituriksi.

Saatuamme köydet kiinni, paikalle saapuivat sekä satamamestari että

passintarkastaja ja heidän mukanaan pari luotsia pelkästä uteliaisuudesta.

Papereita kopioitiin ja leimoja lyötiin tavalliseen tapaan, ja niin olimme

virallisesti Pevekissä. Kerrottuamme, että tarvitsemme sekä polttoainetta

että vettä, asia järjestyi vielä samana iltana avuliaan satamamestarin

toimesta.

Olemme suljetussa, vilkkaasti toimivassa satamassa ja kesti hetken ennen

kuin keksimme keinon päästä ulos alueelta. Muutaman harharetken jälkeen

löysimme lopulta kysymällä toimistorakennuksen päädystä oven, josta pääsi

vartijan tiskin ohi pyöröportin kautta ulos ja tietysti myös sisään. On

hyvä tietää, että olemme turvallisessa paikassa. Kävimme tutustumassa

kaupunkiin, joka osoittautui tähän mennessä näkemistämme Koillisväylän

asutustaajamista elävimmäksi ja siisteimmäksi. On toki täälläkin paljon

hylättyjä kerrostaloja, onhan kaupungin asukasmäärä pudonnut runsaasta

3000 vajaaseen 1500, mutta muualla aistimaamme romahduksen tunnelmaa ei

täällä ole havaittavissa.

Kaupunkikierroksemme aikana löysimme muun muassa kirjaston ja museon sekä

useita ruokakauppoja, mutta missään ei ollut myytävänä perunoita, kaalia

tms. Vihanneskauppa löytyy toivottavasti myöhemmin. Tarpeemme eivät ole

kummoiset, sillä matkaa Provideniaan on alle viikko ja sieltä Alaskaan

toinen mokoma. Kiitos Suomen Royal Caninin laivakoira Lattelle ei tarvitse

ostaa ruokaa ennen kuin ensi vuonna Alaskassa!