55° 19,981' N, 160° 29,938' W
Lähdimme sunnuntaiaamuna polttoainelaiturin kautta matkaan. Parin päivän päästä oli tulossa paha keli, joten joutuisimme pysähtymään Sand Pointissa. Olimme myös katsoneet ankkuripaikkoja matkan varrelta, jos tuuli nousisi ennustettua aikaisemmin. Pikkuhiljaa tuuli alkoikin nousta, mutta ei kuitenkaan niin kovaksi, että olisimme jääneet ankkuriin.
Toisena purjehduspäivänä ottamamme sääennusteen mukaan kova tuuli nousisi vasta yöllä, ja toivoimme ehtivämme Sand Pointiin ennen sitä varsinkin, kun viimeiset hyvät ankkuripaikat olivat jo takanamme. Viimeisellä etelään antavalla aukolla juuri ennen Shumaginsaaria tuuli oli jo yli 40 solmua. Tulimme mahdollisimman läheltä Shumaginsaaria toivoen niiden antavan suojaa, mutta saarten takana vain aallokko oli hiukan matalampaa. Käännyttyämme säkkipimeässä viimeiselle osuudelle Sand Pointiin johtavaan salmeen, tuuli oli 35 – 46 solmua ja täysin vastaista. Jouduimme ottamaan kaiken irti moottoristamme, jotta kykenimme yleensä etenemään, mutta pahimmissa puuskissa (54 solmua) menimme takaperin. Autopilottimme ei tietenkään ymmärtänyt tilannetta, ja jouduimme siirtymään käsiohjaukseen. Riitta seurasi etenemistä karttapöydältä karjuen ohjeita tuulen ulvonnan yli, ja Pekka ohjasi rankkasateessa parhaansa mukaan. Sade ja ympärillä lentävä merivesi heikensivät näkyvyyttä, mutta onneksi merimerkit olivat hyvin valaistuja, ja rannalta näkyvä majakka helpotti myös kulkuamme.
Saavuimme vihdoin Sand Pointin sataman aallonmurtajan suojaan, missä huonon näkyvyyden takia jouduimme ensin tekemään kierroksen satamalaiturin edessä löytääksemme sisäänmenoaukon ja ajoimme sitten sisään satamaan. Laitureissa ei näyttänyt olevan yhtään vapaata paikkaa, mutta vieraslaiturin päässä oli ranskalainen purjevene, jonka kylkeen lopulta kiinnityimme. Saatuamme veneen ranskalaisten avustuksella kiinni, riisuimme läpimärät vaatteemme, ripustimme niitä kuivumaan sinne tänne ja kaivauduimme makuupusseihimme. Ja kyllä uni maittoi!
Tulomatkan vauriot jäivät yllättävän vähäisiksi: paapuurin kaiteen tuulisuojapressu repeytyi, Suomen lippu tuli alas mesaanimastosta, SSB:n antennikaapeli irtosi ja genoasta repesi kaksi saumaa, mutta vain kohtalaisen lyhyeltä matkalta. Vahinkojen suhteen voimme siis olla tyytyväisiä, mutta lähipäivien sää antaa aihetta tyytymättömyyteen. Saarten yli menee kaksi kovan tuulen rintamaa, ensimmäisessä tuulta 28 m/s ja toisessa 22 m/s, ja vasta niiden jälkeen pitäisi olla muutama päivä rauhallisempaa. Jatkamme matkaa heti, kun se on mahdollista, mutta kovaan myräkkään emme vapaaehtoisesti enää lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti