28. elokuuta 2013

Ankkurissa

77° 32,401'N, 105° 37,480' E

Saimme 24. päivä sähköpostitse viimeisimmän jääkartan, joka näytti väylän

avautuneen niin paljon, että päätimme jatkaa pysähtymättä kohti Vilkitski

Straitia. Matka jatkui nyt moottoroiden saariston läpi. Vain yhdellä

saarella näimme seitsemän karibua, mutta ei muuta elämää. Tultuamme

saaristosta saimme hiukan tuulta, jälleen vastaista. Nostimme purjeita ja

lähdimme tiukkaan luoviin pohjoista kohti, kunnes illalla kohtasimme jäitä

ja jouduimme kääntymään takaisin kaakkoon jääkarttojenkin mukaan avoimeen

veteen. Jatkoimme kohti Nordenskjöldin saaristoa. Jäitä ei juurikaan

tarvinnut väistellä, kun kuljimme rannan tuntumassa. Ulompana jäitä oli

kyllä näkyvissä.

Saavuimme Ostrova Nansenan (Ostrov = saari) ja sen pohjoispuolella olevan

Ostrov Pradvy Polar Station saaren kohdalle. Saarten väli oli jäiden

tukkima, mutta ulkopuolelta pääsimme ohittamaan saaret. Sää ja jäätilanne

olivat niin hyviä, että Pekka pääsi nukkumaan ensin ja sitten Riitta.

Olimme suunnitelleet reitin varsinaisen väylän eteläpuolelta läheltä

rantaa kuvitellen, että siellä olisi vähemmän jäitä, mutta niin ei

ollutkaan. Tulimme läpäisemättömään jääkenttään, ja Riitta oli herätettävä

kesken unien tähystämään. 

Löysimme vihdoin reitin Pliznetsyn saariryhmän

väleistä ja pääsimme jatkamaan suhteellisen vapaasti kohti Oskar

Peninsulaa. Niemeä lähestyessämme jäät kuitenkin lisääntyivät, ja

ajoittain näytti siltä, ettei sieltä voi päästä läpi. Etenimme kuitenkin

hiljalleen rannan tuntumassa. Kun selvisi, etteivät jäät tästä enää

lisäänny, pysähdyimme jäälautan reunaan lounaalle. Lounaan jälkeen

jatkoimme kurvailua ja  muutaman tunnin kuluttua pääsimmekin lähes

jäättömään veteen.

Etenimme Vilkitski Straitia kohti rannan tuntumassa. Näimme jäätä muutaman

mailin päässä ulkopuolella, mutta reitillämme oli vain muutamia

jäälauttoja. Ostrov Pervomarskiyn saaren ympäristössä oli jäätä, mutta

pääsimme kiertämään sen helposti. Seuraavan saaren ja mantereen välistä

olisi syvyyden puolesta päässyt purjehtimaan, mutta se oli yhtenäisessä

jäässä, joka ilmeisesti sulaa paikalleen jos ehtii. Kiersimme siis jäät

taas ulkokautta.

Kun saavuimme Vega Pointin kohdalle, olimme niin paksussa sumussa, ettemme

nähneet rantaa lainkaan. Jatkoimme Vilkiski Straittia pitkin kuvitellen,

että voisimme pysähtyä joksikin aikaa Cape Chelyutskinin lähellä olevaan

ankkuripaikkaan. Lähestyessämme lahtea havaitsimme rannan puolella

matalaan ajautuneita jäävuoria, jotka muodostivat yhtenäisen korkean

seinämän meidän ja rannan väliin. Jonkin matkan päässä ne estivät

etenemisemme myös itään. 

Tuuli alkoi nousta ja puhalsi pian 25 solmun

voimalla idästä. Aallokko ja virtaus olivat vastakkain, voimakas maininki

liikutti jäämassaa ylös alas, ja sumu haittasi näkyvyyttä. Tunnelma oli

kuin tieteiselokuvasta. On helppo arvata, että jatkoimme välittömästi

matkaa. Koska emme päässeet ankkurilahteemme, emmekä voineet edetä itään,

suuntasimme keulan kohti ainoaa kohtalaisen auki olevaa ilmansuuntaa eli

pohjoista.

Päästyämme niemen ohi alkoi keli hiukan helpottaa ja saimme purjeista

hiukan tukea ja lisää nopeuttakin. Kuuden tunnin luovimisen jälkeen keli

oli parantunut niin paljon, että pystyimme pysähtymään piihin pariksi

tunniksi. Ruokailimme ja Pekka otti tunnin unet.

Jatkoimme kohti Laptevin merta 20 solmun vastaiseen tuuleen Riitan

nukkuessa. Runsaan tunnin kuluttua saavuimme Taymyrin niemen keräämiin

jäihin. Pekka yritti epätoivoisesti löytää reittiä ulos jäämassasta siinä

kuitenkaan onnistumatta.
 

Vaihtoehtoina oli joko yrittää kiertää jääkenttä

pohjoisen kautta tai jäädä odottamaan. Tuuliennusteen mukaan oli

odotettavissa itäistä kaksi-kolme päivää, mikä ei helpottaisi tilannetta.

Päätimme näin ollen mennä ankkuriin odottamaan aikaa parempaa.

Ankkuripaikkamme, Amundsenin mukaan nimetty lahti, on erinomaisen

suojainen itätuulella ja hiekkapohjassa noin neljän metrin syvyisessä

vedessä ankkurin pito on erittäin hyvä.

Esko Pettay Meriaura Oy.stä on lähettänyt meille jääkarttoja kiitettävällä

ripeydellä. Siitä suurkiitos! Olosuhteet muuttuvat täällä hyvin nopeasti.

Tuuli- ja jäätietojen perusteella näyttää siltä, että voisimme lähteä

yrittämään uudelleen pääsyä Laptevin merelle 29. tai 30. päivä.

Polttoainetankit ovat nyt täynnä ja kannen jerrykannut tyhjiä. Pyykit on

pesty, ja uutta vettä on tehty vesikoneella sadan litran verran. Olemme

siis valmiina lähtöön heti, kun jäät vain sallivat sen!