Ankkurissa
74° 28,591' N, 85° 44,059' E
Päätimme vihdoin lopettaa odottelun Diksonissa ja lähteä matkaan kohti
koillista. Pekka kävi 21. päivä satamatoimistossa kertomassa lähdöstämme.
Satamakapteenia ei löytynyt, mutta laivaston toimisto kyllä. Siellä oli
aikaisemmin meitä ansiokkaasti opastanut Viktor laivaston villapaidassa
kaluunoineen. Viktor ilmoitti asiamme satamakapteenille ja antoi meille
kaikki tarvittavat yhteystiedot meripelastusorganisaatioon sekä
jäännsärkijöiden radiotaajuudet.
Satamakapteeni tuli käymään veneellä illemmalla, teki tarvittavat
paperityöt, ilmoitti merivartiostolle aamuisesta lähdöstämme, leimasi ja
allekirjoitti miehistöluettelomme, otti vastaan pienen lahjamme ja
toivotti sydämellisesti hyvää matkaa. Hän kertoi käyneensä laivan
päällikkönä Olkiluodossa ja Raumalla ja pyysi lähettämään terveisensä
molempiin satamiin.
Pitkä odottaminen päättyi torstaiaamuna 22. päivä, kun irroitimme köydet
ja pääsimme vihdoinkin matkaan! Tuuli oli tietysti vastainen, mutta tässä
vaiheessa se ei meitä haitannut. Päätimme ankkuroida ensimmäiseen
mahdolliseen ankkuripaikkaan noin 50 mailin päässä oleville saarille.
Pudotimme ankkurin matalaan lahteen paikkaan 74° 04,555' N, 83° 32,217' E
ja nautimme luonnon hiljaisuudesta. Nukuimme pitkään ja nostimme ankkurin
rauhallisen aamiaisen jälkeen.
Olimme katsoneet jo valmiiksi muutamia ankkuripaikkoja läheisestä
saaristosta. Oli tyyntä, joten moottoroimme läheisimpään tuulilta
suojaisaan ankkuripaikkaan, jossa olemme parhaillaan. Rannalla on osittain
sortunut hirsitalo ja ne tavalliset maiseman rumentajat, kymmenet
ruostuvat öljytynnyrit. Paikkaa on ilmeisesti käytetty kalastusalusten
tankkaustukikohtana.
Olimme juuri radioyhteydessä puolalaiseen Lady Danaan, joka oli lähtenyt
lähtöpäivämme iltana ja jatkaa seitsemän hengen miehistöllä purjehdusta
pysähtymättä niin pitkälle kuin jäät antavat myöden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti